Ylistys kirjablogeille

Olen ollut aivan onnissani kun olen saanut kirjoitella kirjablogiini. Ennen sen perustamista olen yrittänyt listata lukemiani kirjoja huonolla menestyksellä. Mutta kuitenkin kun olen löytänyt jonkun pienen listan jostain kirjan välistä, on se tehnyt minut todella iloiseksi. Nyt on toukokuusta saakka luetut kirjat, joita tosin on valitettavan vähän, on listattu kirjablogiini. Sieltä voin katsella, kuinka touko- ja kesäkuussa luin vain kaksi kirjaa, mutta heinäkuussa luinkin jo kolme! Tässä kuussa olen lukenut kaksi ja kolmatta mennään jo.

Erilaiset tekstianalyysit ovat kovin tuttuja lukiosta (yh), mutta olen kuitenkin ilahtunut saadessani kirjoittaa kirjan herättämiä ajatuksia ylös. Parasta on, että tässä minulla ei ole mitään velvotteita. Kirjoitan vain omaksi iloksi ja kirjoitan kirjasta ihan vain sitä, mitä itse haluan. Kirjan avaaminen tekstiksi on tuonut minulle ikään kuin päätöksen kirjan lukemiseen. Tietysti mahtavaa tässä on myös se, että voin vuoden (vuosien) päästä lukea jonkun kirjan, jonka olen lukenut nyt ja vertailla ko. teoksen herättämiä ajatuksia eri lukukerroilla.

Niinpä ilakoiden totean: suosittelen jokaiselle omaa kirjablogia, jonne voi kirjoittaa omia tuntoja lukemisesta, kirjoittamisesta, nykykirjallisuudesta, eri genreistä, klassikoista, naiskirjailijoista, underground-kirjoista ja kaikesta mahdollisesta.

Hella Wuolijoki

Hella W. (2011) on elokuva suomenvirolaisesta näytelmäkirjailija ja poliitikko Hella Wuolijoesta, joka toimi talvisodan aikana rauhanneuvottelijana Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Hän oli äärivasemmistolainen, mikä herätti epäilystä ja pelkoa juuri itsenäistyneessä Suomessa. Jatkosodan aikana hänet tuomittiinkin vankilaan maanpetoksesta. Vankilasta päästyään hän oli Skdl:n kansanedustaja vuosina 1946-1947, ja hän toimi Yleisradion pääjohtajana vuosina 1944-1949.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Suomen itsenäistymisen ajoista 1940-luvulle. Elokuva on sujuvampi ja laadukkaampi kuin useimmat näkemäni suomalaiset elokuvat. Hella W. on taidokkaasti kuvattu sekä lavastus ja puvustus ovat todella taidokkaasti toteutettu. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän, jos Suomen historia kiinnostaa vähääkään tai mikäli haluaa nähdä millaista elämä ylipäätään oli 1900-luvun alussa. Elokuva antaa myös loistavan pintaraapaisun siihen, millainen poliittinen tilanne vasta itsenäistyneessä Suomessa oli. Ehkä yksi parhaimpia näkemiäni suomalaisia elokuvia.

Hella W. herätti minussa suuren kiinnostuksen itse Hella Wuolijokea kohtaan. Wuolijoki syntyi vuonna 1886 Virossa. Vuonna 1904 Wuolijoki muutti Helsinkiin opiskelemaan ja vuonna 1908 hän vaihtoi nimensä Ella Murrikista Hella Wuolijoeksi.  Helsingissä Wuolijoki valmistui ensimmäisenä virolaisena naisena filosofian kandidaatiksi. Opiskelut kuitenkin saivat jäädä syrjään kun piti keskittyä perheen elättämiseen liikenaisena. Liike-elämässä solmitut suhteet osottautuivat hyödyllisiksi poliittisessa toiminnassa.

Välirauhan aikana Wuolijoki kannatti suhteiden ylläpitämistä Neuvostoliittoon. Sodan syttyessä hän pysyi hallitukselle uskollisena, mutta kuitenkin piti yhteyttä venäläisiin. Sota-ajan lakien mukaan tämä oli rikos ja niinpä hänet tuomittiin maanpetoksesta. Vankilasta päästyä Wuolijoki toimi, kuten jo todettua, kansanedustajana. Tämän lisäksi hän kehitti Yleisradiosta; ohjelmistoa vietiin yhteiskunnallisen keskustelun ja kansansivistyksen suuntaan.

Lähde!  Tästä alkaa inspiroivien naisten lista. Aion koota tänne tietoa vahvoista naisista, joita ihailen. Tämä on ollut haavenani jo jonkin aikaa. Toivottavasti en saa minkään mitään femakkoleimaa tästä nyt! Tarkoituksenani on listata myös kaikkia muita inspiroivia ihmisiä eri tieteen ja taiteen aloilta Suomesta ja ulkomailta.

PS! 

Kiinnostava artikkeli!

kirjoituksia kirjoista

Hei te ihanat! Aloitin toukokuussa kirjablogin! Tarkoituksena on taas panostaa lukemiseen ja kirjoitella luetuista kirjoista jotain kivoja juttuja!

Tsekatkaaa kirjablogi täältä!

Nicola Barker - Apposen avoinna

 Tässä se on, aivan ensimmäinen kirja-arvostelu, jonka voitte täältä lukea. Toivon mukaan tämä ei viimeiseksi jää. En ole lukenut pitkään aikaan muuta kuin oppikirjoja (ylioppilaskirjoitukset) ja pääsykoekirjoja. Kolme päivää vietin Viiman luona ilman ainoatakaan oppikirjaa. Luin kesällä 2007, 2008 tai 2009 mökkeillessä Nicola Barkerin kirjan Apposen avoinna. Se jäi mieleen, painui, ei unohtunut. Nimi nousi esiin lempikirjoja miettiessä. Hassuinta oli, etten edes muistanut tarkalleen, mistä kirja kertoi ja miksi olin niin kovasti siihen ihastunut. 

Viehätysvoimaisin ja hurmaavin henkilö on Ronny. Hän on apposen avoin, Jimiä pelottaa tai ainakin pelästyttää; ei maailmassa pärjää, jos on niin avoin. Jim on ylpeä sulkeutuneisuudestaan. Ronny vilkuttaa autoille tai autoilijoille. Minulle kohtaus näyttäytyy enemmänkin autoille vilkutteluna kuin autoilijoille vilkuttamisena. Jim näkee Ronnyn matkalla töihin. Ronny ei vilkuta. Jim pysähtyy ja menee katsomaan Ronnya. Ronnylla on kuollut ampiainen.

Ronny muuttaa Jimin luo asumaan saarelle. Saari on kuin unessa, joka herää talvihorroksesta. En ole oikeastaan edes varma kirjassa esitetystä ajankohdasta, mutta ei sillä ole väliä. Saarella on myös kaikista paheista (naisista, tupakasta, alkoholista, roskaruuasta etc) irrottautuva valokuvaaja ("pornokuvaaja"), joka on tehnyt itsensä tunnetuksi tekemällä pornopuuhakirjoja. Saarella on nudistiranta ja sinne matkalla tuo valokuvaaja, Luke muistaakseni nimeltään, tapaa Lilyn. Lily on ilkikurinen, hankala. Hän on utelias ja vempuileva. Ronny saa hänetkin hetkeksi hiljaiseksi, Ronny on hänestä kiinnostava.

Valokuvaajalle ja Lilyn äidille tulee suhde. Tarinaan sekottuu myös Jimin veli Nathan, joka on löytötavaratoimistossa töissä. Ronny myös tuntee Nathanin ja Nathan säilyttää Ronnyn varastamaa hirviötä. Kaikki päättyy kuitenkin. Kaiken tapahtuneen, ohitselipuvan, jälkeen mikään ei voi olla niin kuin aikaisemmin.

Ronny on valloittava ja herkkä, hurjan samaistuttava. Vaikka Ronny ei paljastakaan paljoakaan taustoistaan, hänen nimensäkin on vaihteleva, epävakaa, epäselvä, Ronny on kirjan kiehtovin. Ehkä juuri siksikin. Ronny on avoin ja silti hän kertoo menneisyydestään vähiten. Miksi hän on sillalla vilkuttamassa autoille? Missä on hänen perheensä? Mitä hänelle on tapahtunut?

Jim on sulkeutunein ja silti tuntuu kuin kirjan tapahtumat sijoittuisivat häneen. Kaikki ihmiset kietoutuvat toisiinsa ja jollain tavalla paljastaen Jimin elämästä jotakin uutta ja arvaamatonta. En osaa kertoa objektiivista näkemystä kirjasta, en osaa edes kertoa, mistä kirja kertoo. En osaa nähdä kirjaa niin kuin kirjailija ehkä olisi sen tarkoittanut. Näen sen aivan omien hahmotusten läpi ja voi olla, että joku toinen kirjan lukenut luulee minun puhuvan aivan toisesta kirjasta. Mitä kirja-arvosteluissa edes pitäisi kertoa?

Rakastuin kirjaan luettuani sen ensimmäisen kerran. Rakastuin siihen syvemmin luettuani sen uudelleen pari viikkoa sitten. Aloitin lukemaan sen vielä kolmannen kerran, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Toisen kerran lopussa itkin. En muista, mitä kirjaa lukiessa olisin koskaan itkenyt. Ronnylle tapahtuu hurjia asioita ja se vain sattuu. Ehkä samaistun liikaa Ronnyyn, ehkä Ronny on kiehtova ja mukaansaimaiseva liiaksikin, arpiset ranteet, puuttuvat isovarpaat, simpukat, voi ihanuutta. Surullinen haikeus, kauneus. Jotakin sellaista. Ujostuttaa kertoa tällaisista herkistä asioista.

Barker kirjoittaa hyvin. Olen yrittänyt tarttua erilaisiin kirjoihin kaiken opiskelun jälkeen, jotta voisin vain rentoutua kirjojen ääressä ja lukea vain lukemisen ilosta. Se ei kuitenkaan ole onnistunut ihan niin. Kaikki kirjat ovat olleet raskaita ja vaivalloisia. Vaikka tässä kirjassa on melkein 400 sivua, se luisuu ohitse, uppoaa ja sen kanssa on hyvä sukeltaa ulos kaikesta ahdistavasta. Jossain määrin kirja itsessään muuttuu ahdistavaksi, vaikkei kai sen tarkoitus olisi olla kuin kuvaileva, asioita eri tavoin tarkasteleva. Kirja kokoaa paloja, yhdistelee ja ihmisten elämät ja olosuhteet lomittuvat toisiinsa. Kirjan henkilöt näyttäytyvät päällepäin tavallisilta, arkisilta, mutta syvemmälle selviytyessä saakin tietää heidän mielenkiintoiset puolensa.

Ihmiskohtaloita, palanen kesästä, syksystä, ajanjaksosta. Palanen sanoja, tekoja, muutosta. Kannattaa lukea tuo, se on upea. Kertokaa sitten minullekin, mistä tuo kirja kertoo. Se on upea. Rakastettava. Viisikymmentäyhdeksän ja puoli tähteä antaisin kymmenestä.