punastun

Metamorfoosi! Olen jälleen punainen nutturapää! Hihhhi! Ylemmät kuvat otettu äsken, alempi vuonna 2010. Neljä vuotta, iih! Ohhoh. Huomatkaa pyrkimys samaan ilmeeseen. 

 Jälleen yksi verhoista tehty hame! Kiitos Ainolle :--) Ja tärähtänyt Rontti!

Katarina ♥ valokuvaaminen + canon 5dmk2 ♥!♥♥

Yks ilta kuvailin Ainoa. En ookaan muistanut kuinka ihanaa kuvaaminen on. Plus, päässä pyörii tää:

4.5.1993 + 7.1.2011 + 5.-6.5.2013

Yllätin itse itseni! Sain kirjeen parin vuoden takaa! Täytin lauantaina 20 vuotta. Sunnuntaina oli pikkuveljeni synttärit! Meillä on ollut aina yhteiset vappusynttärit. Nyt kuitenkin aion juhlistaa vasta ensi viikonloppuna!

Kaksi vuotta sitten, 6.5.2011, oli mun toisen valokuvanäyttelyn avajaiset. Kyseessä oli silloin Muistijäljet-näyttely Turun Ullakkogalleriassa. Se oli ihanaihanajuttu. Ehkä sieltäkin, siitäkin voisin laittaa kuvia joskus.

Kirjoittakaa tekin itsellenne, se onnistuu tääällläää, kliklik!
Nyt kuitenkin, kirje itselleni, 7.1.2011.

Katarina 17 vuotta, Martin kulttuuriolohuonella,
Turun alakulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa, tammikuussa 2011.

Dear FutureMe,
onpas jännittävää tällainen. Ennen kirjoitin kalentereihin, päiväkirjoihin tai johonkin suljettuihin kirjekuoriin oman salaisen tervehdykseni tulevaisuudenminälleni.

Tällä hetkellä on joululoma meneillään, oon kovin laiska ollut viime aikoina. En ole saanut aikaseksi mitään, olen vain lukenut kirjoja, vähän ollut koneella. (tulin ostaneeksi äidin kanssa uuden näytön itselleni ja tuon koulusta saadun koneen kanssa olen saanut tapella aika paljon)

Merkitsin tähän nyt päivämääräksi sen päivän, jolloin täytän 20 vuotta. 
Jännittävää, millainenkohan silloin mahdan olla.

Katarina 17 vuotta, 22.2.2011.

Nyt kun olen hieman itsestäni epävarma punatukkainen haaveilija, joka toivoo että elämä lähtisi rullaamaan ja odotan niin kovasti, että elämäni alkaa. Odotan aivan mahdottomasti sitä, että pääsen tästä tunkkaisesta tylsästä elämästäni. En tiedä onko mielikuvani tulevaisuudesta liian kullanhohtoinen. Odotanko siltä liikaa.

Toivon, että silloin olen paljon itsevarmempi, luotan ja uskon itseeni ja mahdollisuuksiini. En anna muiden tallata päälleni. En usko, että elämä silloinkaan helppoa on, tuskinpa, elämä on ailahtelevaa ja vaikeaa useimmiten, mutta kyllä elämästä selviää.

Mitä luultavimmin asustelen Tampereella, ainakin toivon niin. Toivon, että olisin parisuhteessa silloin, jossain vähän vakavammassa, ehkäpä. Asustelen suloisessa omassa pesässäni, opiskelen yliopistossa kuvajournalismia ja yhteiskuntatieteitä. Pidän kotona suloisia pieniä juhlia ja käyn "ulkona", haha. Kuulostaa niin hassulta ehkä nyt. Olen löytänyt oman itseni enemmän. Olen saanut uusia ja jännittäviä kokemuksia.

Toivon, että äidin kanssa välit ovat paremmat, toivon että olen asettunut aloilleni sinne Tampereelle. Olen löytänyt uusia mielenkiintoisia ihmisiä ystäviksini ja nautin elämästäni, edes hitusen.
Pahin pelkoni ehkä on, että elämä on samanlaista tai pahempaa kuin nyt. En kuitenkaan usko, tänään on vähän huono päivä, epätoivo on valtaamassa aivan turhaan mieltäni :---D

Koulu alkaa taas pian, ihan mukavaa, nyt on aika rankka jakso meneillään. Kiinnostavia kursseja kyllä, mutta lukujärjestys on aivan täynnä.

Aion kirjoittaa ensi syksynä filosofian ja lyhyen matikan, sitten keväällä äikkä, enkku, psykologia. Jännittävää sitten nähdä miten ne menee. Sitten kun saat tämän kirjeen ylioppilaskirjoitukset ovat jo ohitse, ja kaikki on selvinnyt jo. Tosi hassua.

En oikein tiedä mitä muuta nyt voisin sanoa tai kertoa, pohtia. Mutta tällaisia ajatuksia nyt tänään 7.1.2011. Tervehdykseni vanhalta minältäsi.

 Katarina 20 vuotta, 4.5.2013. En uskonut koskaan tämän päivän koittavan! Mutta
tässä mä oon, elossa ja onnellisena! velmuilevana! Oltiin pinkkipään, Ainon, kanssa Runossa
synttärikahveilla ja sieltä siis nämä kuvat. Sain soittaa Runossa vähän myös
pianoa, mikä teki mut todella onnelliseksi :>

Uskomatonta, että tässä mä nyt oon. Tampereen yliopistossa, kuvajournalismia.
20 vuotta. Vappusynttärit. Ainoa ylläri oli, että mun hiukset on vaihtaneet väriä!
Ennen (varsinkin vuonna 2011) olin aivan 100% varma, että tulen olemaan koko
loppuikäni ja -elämäni punatukkainen. Toisin kävi. Ja ihan hyvä niin. Ja tucca
on myös vähän lyhentynyt!

+ Mun välini parantuivat äitiini lähes heti kun muutin kotoa pois, eli sekin toive on
toteututunut! Nyt lähinnä mietin, että onpas tylsää, että nähdään niin harvoin!
Mutta, todennäköisesti oon menossa Turkuun ensi viikonlopuksi.
(Turun ystävät, tuun joskus toukokuun lopulla niin että näen teitä kaikkia, sydän
sydänsydänsydän!)

punapäät ja kahvia kännykästä

 Pinkkipää-Aino! <3

Kaffilassa. (Kahvilla, Kaffila, onko niitä muita?)

 Ajattelin koota yhteen kaikki mahdolliset ja mahdottomat kahvi/kuppikuvat. Tää vois olla mun oma hipster-juttu, joka on keksitty jo, mut yrittäisin olla tosi ovela. Ehkä perustaisin sille vielä oman Tumblr-blogin.

Ja itse vielä punaisena. Hassua, kun nyt melkein on jo tottunut näihin sinisiin hiuksiin!

Ja sitten päivän paras ajatus: Haaveilen uudesta kännykästä ihan vain siksi, että löytäisin jonkun, jossa olisi hyvä kamera! Oon nimennyt kännykkäni Anselmeksi, niin kuin taisin julistaa jossakin kirjoituksessa kun kerroin ko. puhelimen ostosta. Merkkasinpas senkin tunnisteisiin. Toivon mukaan jossain vaiheessa saan jonkun paremman kännykän ja sille uuden tunnisteen.

Vaikka kännykkäkameroiden voisi luulla uhkaavan mun tulevaa alaa, kuvajournalistin professiota, silti uskon kännykkäkameroihin! Ne on kaikkialla lähes kaikilla. Lähes aina kun sitä tarvitsee. Ja hämmentävää, miten sinne kertyy kuvia entisestään. Aikaisempiin kännykköihini ei kertynyt juurikaan mitään kuvia, mutta Anselmesta voin selata kaikki kuvat siitä ensimmäisestä kuvasta, jonka oon tännekin laittanut aina siihen uusimpaan jonka otin puolin tuntia sitten. 

Loistavaa myös oli muistella niiden kohinaisten ja suttusten kuvien kautta, että missä mä olin viime vappuna!

Aion kirjoittaa tästä aiheesta vielä. Tiedä vaikka kirjoittaisin esseen. Haha.

kawerit Pinja + Inka + yks meritähtipää

Saavuin Kaarinaan tiistai-illalla flunssassa ja hyvin hämmentyneenä. Keskiviikkona oli hautajaiset ja olin todella hämilläni siitä kaikesta. Nyt oon vaan todella helpottunut, että se on ohi.

Tänään flunssa on jo väistynyt ja lähdin Wiklundille tapaamaan Pinjaa ja Inkaa. Ennen oltiin Pinjan kanssa molemmat punapäitä ja nyt yhteys on katkennut! :p hee! Mutta nyt sinipuna hih!

  Salaa lainasin pikkuveljeni kenkiä, jotka näytti hulvattoman isoilta.

Ja nyt Pinjan innoittamana ja rohkaisemana: OOTD! 

hempee mekko: primark, huivi: second hand, takki: jostain??

+ pinja innosti kans muokkaa kuvia! :b

 

Ja sitten kaverini, siskokset, Pinja ja Inka! Inkalle taiteilin hauskan suloisen kampauksen avv :--)

Jossain kohtaa tulossa Frankfurtin kuvia, kunhan vain uskaltaudun selaamaan ne läpi ja osaan olla vähän vähemmän itsekriittinen!

Everything at once lalalalala

 Vohvelikahvila on suloisin kahvila, jossa oon vähään aikaan käynyt! Sain hirmuisen ihanan suloisen purkin Pinjalta lahjaksi! <3 Purkissa sisällä suloinen kamera(!!!)avaimenperä ja koru! Mahtavuutta! Onnellisuutta on mahtavat kivat ystävät, jotka matkasivat Helsingistä tänä aamuna tänne! :---) <3

 Elleniltä saatu ystävänpäiväkortti! Loistavaa uhmaa! :q

 Mietin, että pitäisiköhän mun ruveta ompelemaan jälleen. Joskus vuosia sitten tein itselleni ihanan mustavalkopilkullisen hameen, ja käytän sitä edelleen! Ja siinä joku itse. :d

 Parhaimmat kaverit Inka ja Pinja! :---) <3

Frettikuningatar!

 

Sirkustupareissani leikin frettikuningatarta. Meillä molemmilla oli naamarit, hihi!

Nyt olen kuumeessa ja flunssassa ja meillä huvilassa on paljon muutoksia; kaksi muutti täältä maailmalle ja nyt etsimme tänne jälleen jotakuta kivaa tyyppiä majailemaan kanssamme.

Juhlat olivat aivan parhaat. Ensi viikolla alkaa yliopisto-opinnot alustavasti ja saan mustetta ihooni! Kaikkea jännittävää jälleen!

Pinjan ja Viiman vierailu huvilassa

Pinja saapui torstaina. Oli todella ihanaa, että hän pääsi aivan yllättäen käymään. Yöllä Viima leikkasi Pinjan hiukset (takaa lyhyemmät ja pitenee edestä) ja seuraavana päivänä vietettiin kirpparikierrospäivä, jolloin myös värjättiin Pinjan hiukset ihanan oranssin punaisiksi. Pinja löysi tuon suloisen uuden mekon ja kaulakorun itselleen.

Ihanan ihastuttava Viima, hänen pysyvä kuvansa kädessä, koru ja mekko, jotka löysin hänelle kirpparilta. Plus mun vanhat sukkahousut, joita käytän liian harvoin! Ihanat tyypit.

sanoja viimeaikaisuudesta

Pian tulee uusia tuulia. Uusi asunto, joka alkaa pikku hiljaa jo muodostua omaksi kodiksi. Uusi lemmikki, Tuhkur-nimen hän tunnistaa paremmin, joten se on nykyään hänen kutsumanimensä. Uudet kämppikset, ehkä heistäkin saisin kuvan jossain vaiheessa. Toivon mukaan tulossa pian uusi kamera. Uudet kirjat, joita luen. Uusia kirpparilöytöjä, uusia kahviloita ja kirpputoreja.

Ylioppilaslahjarahoilla ajattelin ottaa uuden tatuointisarjan oikeaan ranteeseen, uusia ideoita. Uusi muistikirja. Sain ensimmäisen stipendini lukion toisella luokalla ja nyt valmistuttua sain viimeiset stipendit, jolla korvattiin se kaikki ala-asteen tarjoama tuska. Nekin tuovat uusia tuulia. Kuvisstipendinä sain ison ison taidehistoriakirjan, joka odottaa lukemista. Lisäksi sain Skeptikko- ja Helsingin Sanomat -lehtien vuosikerrat (Skeptikko-lehti tuli aktiivisesta filosofiatoiminnasta ja vähän rahaa menestymisestä filon yosta ja HS äidinkielen osaamisesta. Tulin todella onnelliseksi, kun äidinkielen opettajani oli ajatellut minua. Lehtilahja on erinomainen, osaan todellakin arvostaa sitä. Itsellä ei olisi varaa tilata ja silti kiinnostusta kuitenkin on)

Uudet hiukset leikattiin eilen yöllä. Viima ja Pinja ovat luonani vierailulla ja kaikki lähti Pinjan hiuksien leikkuusta. Omakin tucca toiselta puolelta lyheni. Uudet valkoiset aurinkolasit tekevät onnelliseksi. Sylissä nukkuva fretti on vain suloisinta ikinä.

Toivottavasti jaksan ottaa kuvia kaikesta uudesta ja ihanasta. Kuvilla voisin unohtaa kaiken ikävän, joka on ollut kärsittävänä, jotta voisi saavuttaa onnellisuutta. Ehkä alan opiskella uusia kieliä ja jatkan joogaa. Jooga jäi vähän viime talvena ja nyt toivon todella, että löydän voimia sen jatkamiseen. Se parantaisi oloa ja olemustakin.

Uudet suloiset lasini ja kirpparimekko, joka on noussut suureksi suosikikseni. Ja toki, tottahan toki, ihana ihana parvekkeemme. Uusi asukas vanhalla parvekkeella. Suloisuutta sanoisinko. Huomatkaa kiekurat.

Vappurieha

viima ja sen pallo by edmond

c) daViima

Viima osti meille suloiset pallot. Vihreä olen minä ja sininen on Viima. Söpöä eikö :---) Mentiin piknikille ihan lähelle, hyvä näin tällä kertaa. Tuossa samassa paikassa istuin ja odotin, että pääsin asuntoani katsomaan. Se oli ihanaa, siitä on suurin piirtein vuosi.

Hyvää ruokaa ja paljon karkkia! Mahtavuutta. Ja vähän valkkaria, makeaa valkkaria. Oijoi. Kevät tulee. Ihanaa, onneksi.