Showing posts with label photo shoot. Show all posts
Showing posts with label photo shoot. Show all posts

Thursday, April 9, 2015

Kampauxii


Olipa kerran Tamyn Kulttuurijaosto. Sieltä löysin kivoja ihmisiä, muun muassa nämä kaksi. Annan ja Sunnan kanssa eräs kiva ilta päädyttiin Annan suloiseen kotiin juomaan viiniä ja ottamaan upeita kuvia. Teemana kampausilta, kampaus häihin, hautajaisiin ja catwalkille, joo! Ehkä tästä postauksesta lähtee uusi bloggaamisinnostus? Oon aika onnellinen nyt!
















Lopputulokset::::::






Thursday, October 9, 2014

Monday, September 15, 2014

kevättä, mahtavaa


Kevät kävi täällä elokuussa, tehtiin matka Turkuun ja sellaista. Viimeisenä iltana intouduin kuvaamaan häntä ja oon todella tyytyväinen näihin kuviin. Ehkä kesän kivoimmat kuvat. En osaa summata kesää mitenkään yksiselitteisesti tai helposti. Sairaslomaa, sitten yhtäkkiä onkin koko kesä edessä saikun jälkeen, pudotuskin jopa. Ei suunnitelmia. Saikku vaan ja sitten hups. Matkustin hillereiden kanssa pariin kertaan Helsingissä uuden ystävän Elisan luokse. Ja sitten pari kertaa vielä Turkuunkin. Kavereita, viiniä, kirppareita, sarjoja.
 
Viime viikolla vihdoin alkoi opinnot. Kerron salaisuuden: kävin kolme kertaa meidän harkkarin ovella katsomassa, joko pääsisi sisälle. Haha. No viime viikolla vihdoin. Kulttuurijaoston kanssa ollaan myös aloiteltu kaikkea toimintaa ja suunnitelmia on koko syksyksi enemmän kuin jaksaa ja ehtii tehdä! Oon aivan hullaantunut, kun opinnoissa on tulossa ja menossa kiinnostavia juttuja. Vallan ja vastarinnan politiikat julkisessa kaupunkitilassa, voi ohh, rakkautta! Sosiaalipolitiikkaa, jee! Henkilökuvausta, oijoi! Katse-lehden taittoo, jesjes! Ja siinä sivussa tutkimustyön perusteita ja kandia, mutta katsotaan nyt rauhassa mitä syksy tuo eteensä.
 
Lisäksi olen aloittelemassa psykoterapiaa. Se tuntuu erittäin hyvältä. Ensi viikolla saan siihenkin selvyyden. Tietysti edessä on kaikki Kela-ruljanssit, mutta oon tosi positiivisella mielellä siitä. Harkitsen valokuvablogin pystyyn pistämistä. Mutta katsellaan.

Tuesday, May 27, 2014

Näty!

Olin lauantaina kuvaamassa valmistuvia Näyttelijätyön maistereita! :> Huh, huippu tyyppejä. Tässä vain kaksi kuvaaa 1200 kuvan joukosta! 




Friday, March 7, 2014

kuvaamisesta 2, henkilökohtaisesti

kuva ei liity tekstissä mainittuun kuvaukseen!
Kehtaanko tänne vähän vuodattaa? Olen yrittänyt kirjoittaa tänne enemmän ja enemmän, jotta tästä ei vain muodostuisi sellaista paikkaa, johon sörkkään yhden kuvan ja kirjoittaa en uskalla. Olen väsynyt. Tänään on takana ensimmäinen body positivity -kuvauspäivä ja oli kyllä todella antoisaa. Aluksi olin kauhuissani, että mitä tästä oikein tulee, kun en tunne oloani vieläkään kotoisaksi studiossa. Paniikki iskee, kun ei ymmärrä, miten hitossa saa kaikki valot oikein. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin meni hyvin. Kuvattavat ainakin vaikuttivat kaikki tyytyväisiltä kuviinsa. Ehkä jossain vaiheessa näytän niitä kuvia myös täällä.

Tunnen oloni epävarmaksi. Olen yrittänyt takoa päähäni ajatusta, että oon ihan hyvä. Kaikki mitä teen ei oo huonoa. Mutta jotenkin kun tätä hokee jatkuvasti itselleen, rupee jossain vaiheessa miettimään, että mitä, jos olen hyvä, niin silloinhan mun pitäisi myös olla hyvä. Voi ristiriita. (Katse-lehden kuvauksissa huomasin, miten suuri merkitys studiotilalla on kuvauksiin. + Siellä ihan kohisten opin valojen käyttöä, kun meitä oli kolme kuvajournalistia kuvaamassa ja joukossa yksi studiossa kasvanut!)

Tuntuu, että olen tämän päivän aikana oppinut paljon enemmän kuvaamisesta kuin ikuisuuksiin. Tarkoitan siis sitä kuvattavan kohtaamista, kuuntelemista ja ohjaamista. Ja kai oman ja kuvattavan jännityksen sietämistä ja luottamuksen rakentamista. Mulla oli tänään hurjan kauniita ja ihastuttavia ihmisiä kuvattavana, ja he olivat hurjan rohkeita asettuessaan kuviin niin täysillä. En osaa muodostaa tästä mitään kunnollista lausetta, mutta siis he olivat rohkeita "antautuessaan" mulle kameran eteen.

Oon ihan uupunut tästä päivästä, kun on sellainen olo, että on antanut kaikkensa, mutta myös on sisäistänyt ja oppinut niin valtavasti kaikkea, että ihan silmissä sumenee. 710 kuvaa tuli otettua. Lopuksi vielä yksi todella kohinainen (tehokeino, tehokeino) kuva Sennistä. Tämä siis otettu ensimmäisellä studiokerralla eli nää kaksi kuvaa eivät liity tähän body positivity -juttuun. (Kyseisen kuvan kohdalla valot ei välähtänyt, kuvasin todella todella suurella ISO-luvulla ja silti tykkään tästä kuvasta!)


Thursday, February 27, 2014

"Aikaa tulee lisää joka aamu"

Mistä tietää, milloin on vain innoissaan löytämässä oman juttunsa ja milloin on maanisessa vireessä? Vaihdoin jo kevätkengät. Päätin, että nyt se alkaa, enää ei voi perua. Vihdoin teen sellaisia asioita, joita olen aina halunnutkin. Kuvaan paljon. Sain hyvää, yllättävänkin hyvää, palautetta kuluneesta vuodesta kuvaamisen osalta. Tuntuu, että vain ainoastaan aika ja jaksaminen on kaiken rajana. Tai ehkä eniten se aika. Tuntuu, että voisin tehdä vaikka mitä ja haluaisinkin!













Oon piirtänyt paljon. Varmaan enemmän kuin koskaan aikasemmin. Käytiin viime viikonloppuna salabileisissä kapakkajuhlissa vanhalla tehtaalla, muutamia kuvia sieltä yllä. Lisäksi maailmaani kuuluu studiokuvausta ja hillereitä. 

Jos puhutaan jostain virallisemmasta, todellisemmastako?, niin olen Tamyn Kulttuurijaoston toinen puheenjohtaja tänä vuonna. Meitä on about kuuden hengen porukka järjestämässä tapahtumia, mikä on mukavaaa ja mahtavaa. Huomenna on meidän ensimmäinen tapahtumamme Vivaldista Vastavirtaan. Filharmoniaa ja punkkia!

Lisäksi tänään alkoi Body positivity -projektin suunnittelu. Toimin siis kuvaajana Tamyn Naiskulttuuripäiviin liittyvässä projektissa, josta muodostetaan näyttely jossain vaiheessa kevättä. Paljon kaikkea, hui! Oon hurjan innoissani, hurjan hurjan. En osaa kai muuta muodostaa sanoiksi.

Sunday, February 16, 2014

Saturday, February 15, 2014

sykähdyttävää

Vietin tämän päivän sykemittarin kanssa. Koulussa aloimme tehdä Katse-lehteä, ja siinä on osio, jossa seurataan jotakin kulttuuritapahtumaa sykemittarin avittamana. Itse olin eräässä kirjoittamistapahtumassa, josta voin sitten joskus (kun lehti keväämmällä ilmestyy) kertoa. Siellä syke heitteli 80 aina 150:een, hurjan jännää siis. Oli kyllä hyvin miellyttävä työpaja!

Sen jälkeen olin Ainon ja Emman kanssa kuvaamassa studiolla. Syke jatkuvasti jotakin 100-120 väliltä. Olin hurjan innoissani. Tuntui todella oudolta ja jollain tapaa todella väärältä jatkuvasti tarkkailla omaa sykettä. Se tuntui niin absurdilta ja samalla omaa kehoa läsnäolevaksi tuovalta. Miten ihmeessä mun pieni sydän jaksaa niin paljon? Jos on aivan normaalia, että pienessä innostuksessa tai no, semmosessa tavanomaisessa kuvaamisinnostuksessa hyppelehdin sinne tänne ja vähän väliä sydän on kurkussa, niin mitä sitten, kun on oikeasti todella, todella jännittävä hetki? Haluanko edes tietää?

Illalla ennen kuin lähdettiin Kahvillaan kuuntelemaan Lassi Valtosen keikkaa, otin sykemittarin pois ja tuntui kuin olisi suuri kivi pudonnut. Enää ei tarvinnut olla niin tietoinen omasta olemassaolosta ja sai vain olla. Kuinka helposti unohdankin oman kehollisuuteni, ruumiini rajallisuuden ja olemassaoloni fyysisyyden! Ihan käsittämätöntä.

Ja jotain muuta! Oon jälleen punapää, jee! Joskus ennen kuin värjäsin punaiseksi hiukset (eli joskus 2009?), kuulin, että punaista väriä on todella vaikea saada pois hiuksista. phah. Sinistä väriä on todella, todella vaikea saada pois. Värinpoiston jälkeen tulee aina vaan uusi kerros erikoisen väristä sinistä.

Lopuksi kuva näätäklaanista. Sain vihdoinkin Ainosta jotakin erilaista kuvaa. Aina Ainon kuvat on herkkiä kauniita kuvia. Mut nyt onnistuin häikimään kahden salaman kanssa niin, että aikaseksi tuli toi ihan mahdottoman hieno kuva. (Jos Aino perustaisi tyttöbändin, sillä olis jo promo/julistekuva valmiina!)