vanhoja väääärinkäsitetysti ja -käsitellysti (vuosi 2008)

kuvaamisesta 2, henkilökohtaisesti

kuva ei liity tekstissä mainittuun kuvaukseen!

Kehtaanko tänne vähän vuodattaa? Olen yrittänyt kirjoittaa tänne enemmän ja enemmän, jotta tästä ei vain muodostuisi sellaista paikkaa, johon sörkkään yhden kuvan ja kirjoittaa en uskalla. Olen väsynyt. Tänään on takana ensimmäinen body positivity -kuvauspäivä ja oli kyllä todella antoisaa. Aluksi olin kauhuissani, että mitä tästä oikein tulee, kun en tunne oloani vieläkään kotoisaksi studiossa. Paniikki iskee, kun ei ymmärrä, miten hitossa saa kaikki valot oikein. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin meni hyvin. Kuvattavat ainakin vaikuttivat kaikki tyytyväisiltä kuviinsa. Ehkä jossain vaiheessa näytän niitä kuvia myös täällä.

Tunnen oloni epävarmaksi. Olen yrittänyt takoa päähäni ajatusta, että oon ihan hyvä. Kaikki mitä teen ei oo huonoa. Mutta jotenkin kun tätä hokee jatkuvasti itselleen, rupee jossain vaiheessa miettimään, että mitä, jos olen hyvä, niin silloinhan mun pitäisi myös olla hyvä. Voi ristiriita. (Katse-lehden kuvauksissa huomasin, miten suuri merkitys studiotilalla on kuvauksiin. + Siellä ihan kohisten opin valojen käyttöä, kun meitä oli kolme kuvajournalistia kuvaamassa ja joukossa yksi studiossa kasvanut!)

Tuntuu, että olen tämän päivän aikana oppinut paljon enemmän kuvaamisesta kuin ikuisuuksiin. Tarkoitan siis sitä kuvattavan kohtaamista, kuuntelemista ja ohjaamista. Ja kai oman ja kuvattavan jännityksen sietämistä ja luottamuksen rakentamista. Mulla oli tänään hurjan kauniita ja ihastuttavia ihmisiä kuvattavana, ja he olivat hurjan rohkeita asettuessaan kuviin niin täysillä. En osaa muodostaa tästä mitään kunnollista lausetta, mutta siis he olivat rohkeita "antautuessaan" mulle kameran eteen.

Oon ihan uupunut tästä päivästä, kun on sellainen olo, että on antanut kaikkensa, mutta myös on sisäistänyt ja oppinut niin valtavasti kaikkea, että ihan silmissä sumenee. 710 kuvaa tuli otettua. Lopuksi vielä yksi todella kohinainen (tehokeino, tehokeino) kuva Sennistä. Tämä siis otettu ensimmäisellä studiokerralla eli nää kaksi kuvaa eivät liity tähän body positivity -juttuun. (Kyseisen kuvan kohdalla valot ei välähtänyt, kuvasin todella todella suurella ISO-luvulla ja silti tykkään tästä kuvasta!)

kuvaamisesta, henkilökohtaisesti

Löysin tämän kuvan ihka ensimmäisestä valokuvausblogistani. Muokkasin sitä vähän, nyt se on epäluonnollisen värinen sekä kohisee. Mutta hienompi kuin alkuperäinen. Olen ärsyyyntymisen kiukkuvaiheessa, sietämätöntä. Ulkoinen kovalevy ei toimi, ei toimi, ei toimi enkä tiedä minne sijotan kaikki kuvani! Ja pelkään, että kuvani katoavat tuolta tai jostain syystä en saa niitä enää ikinä ulos sieltä. Ahdistaa.

Huomenna on ensimmäinen Body positivity -kuvaus, ja mun kanssa studioon on tulossa kolme kivaa tyyppiä. Tulee varmaan pitkä päivä, mutta oon tosi innoissani. Tarkoituksena on kuvata kuvattavan ehdoilla ja se on jotain ihan uutta! Aikaisemmin olen kovasti yrittänyt kehittyä kuvattavan ohjailussa ja no niin, neuvomisessa ja ohjaamisessa nimenomaan. Mutta nyt kuvattava itse sanelee mulle ja se on tietyllä tavalla jännittävää, mutta toisaalta myös äärimmäisen helpottavaa! Kerrankin myös näin. 

Tunnen olevain varsin etuoikeutetussa tilanteessa, että pääsen rakentamaan kuvattavan kanssa kaikkea hienoa, että kuvattavan puolelta tulee niin paljon. En osaa muodostaa tätä tunnetta sanoiksi, mutta tämä on jännää. Lisäksi tietysti jännitän hieman studiolaitteita. Eilen meillä oli Katse-lehden päähenkilön kuvaukset ja kuvattiin varmaan viidellä välähdyspäällä ja päivä oli monivaiheinen ja väsyttävä. Vaikka tosin tiedossa on kyllä hienoja kuvia.

pikkutyttö

9-10-9-10-9-10-9-10

Kato, mulla todistus

On priimatavaraa

Saas nähdä

Mihin korkeekouluun lähden hakemaan

Oikis-lääkis-oikis-lääkis

Oikis-lääkis

Jos kuljen käsi pystyssä

Niin se on vahinko

Oon viitannut liikaa

Mun kädessä on kuolio

Kato, mulla todistus

On priimatavaraa

Ehkä lähden opiskeleen

Psykologiaa

---

Mä oon tullut äitiin

Olen perinyt sen älyn

Työnnän hakaneulan poskeen

Aiheutan siis hälyn

Mä oon isin pikku tyttö

Se on musta ylpee

Rahassa ja lahjoissa

On tosi kiva kylpee

Isi rakastaa mua enemmän kuin maailmaa

Ja paskat mulla mitään isää olekaan.

######

Käydyt kahvilat. Dada, Europa, Kahvilla, Koski, Telakka, Kaffila. Ainakin. Kolutut kirpputorit. Bonus, Radio, Tarina, Nukkekoti, Jonnan, Pelastusarmeija, Fida. Ainakin. Ostettuja kirjoja lukuisia, samoin lainattuja. Yksi uusi viininpunainen sifonkipaita. Kolme verhoista ommeltua hametta. Naamio 1,50e. Kirjarivi ylhäällä hyllyllä, mä halaan mun kirjahyllyä, koska en ole ennen tajunnut kuinka paljon siitä pidänkään. Perjantaina oli Vivaldia ja Vastavirtaa, ja sen jälkeen vain huono-oloisuutta. Elokuvia, elokuvia, elokuvia. Ihana Eva Green! Yksi uusi psykoterapiaistunto. Mua jännittää hirmuisesti tuleva kesä, se kaikki epävarmuus.

"Aikaa tulee lisää joka aamu"

Mistä tietää, milloin on vain innoissaan löytämässä oman juttunsa ja milloin on maanisessa vireessä? Vaihdoin jo kevätkengät. Päätin, että nyt se alkaa, enää ei voi perua. Vihdoin teen sellaisia asioita, joita olen aina halunnutkin. Kuvaan paljon. Sain hyvää, yllättävänkin hyvää, palautetta kuluneesta vuodesta kuvaamisen osalta. Tuntuu, että vain ainoastaan aika ja jaksaminen on kaiken rajana. Tai ehkä eniten se aika. Tuntuu, että voisin tehdä vaikka mitä ja haluaisinkin!

Oon piirtänyt paljon. Varmaan enemmän kuin koskaan aikasemmin. Käytiin viime viikonloppuna salabileisissä kapakkajuhlissa vanhalla tehtaalla, muutamia kuvia sieltä yllä. Lisäksi maailmaani kuuluu studiokuvausta ja hillereitä. 

Jos puhutaan jostain virallisemmasta, todellisemmastako?, niin olen Tamyn Kulttuurijaoston toinen puheenjohtaja tänä vuonna. Meitä on about kuuden hengen porukka järjestämässä tapahtumia, mikä on mukavaaa ja mahtavaa. Huomenna on meidän ensimmäinen tapahtumamme Vivaldista Vastavirtaan. Filharmoniaa ja punkkia!

Lisäksi tänään alkoi Body positivity -projektin suunnittelu. Toimin siis kuvaajana Tamyn Naiskulttuuripäiviin liittyvässä projektissa, josta muodostetaan näyttely jossain vaiheessa kevättä. Paljon kaikkea, hui! Oon hurjan innoissani, hurjan hurjan. En osaa kai muuta muodostaa sanoiksi.

Bremen

At last! Here are those last pictures from Bremen. I almost had forgotten those. Especially I have to apologise to Sandra, whom has been waiting for this pictures for ages! :--)