introduce (Katarina aka wilmer wiipottaja/edmond)

huomaatko varjoni

VIIIMA VALOKUVASI IHANASTI!

ja olen hullaantunut myös tähän.....

Musteessa on mun ranteet

Viima kamerataikuroi!

Olen onnellinen! Jälleen jotain pysyvää elämääni, iholleni, rakkautta, voi ihanaa! Putka tattoo ja Jessi ovat parhaita! Ja hei, oon Turussa taas! Viiman partsilla mä täällä!

pikaisesti

Tänään on ollut erinomainen päivä! Uusi mustekuva on ranteessa, vihdoin, se on ihanampi kuin osasin ollenkaan odottaa. Siihen meni kaksi tuntia ja tatuoija oli ihan superkiva. Laitan kuvan huomenna. Tatskaamosta päästessäni tuli kiire lähettää yliopistotehtäviä ja sain tietää arviot parista tehtävästä ja nekin olivat hyvät. Hieman ehti iskeä väsymys, kun olin Tuhkurin kanssa lukemassa kirjaa (Ja virtahevot kiehuivat altaissaan on nimi!) niin Viima lähetti viestiä! Hän oli oven takana, toi ihanaa seitanpatonkia, omatekemää, se oli todella hyvää! Kaiken lisäksi sain äidinkielen opettajaltani kivan kortin, Viimalta ihanan kirjeen ja paljon teetä sekä ainejärjestö Vostokilta ja tuutoreilta ison paketin kaikkea infoa tulevista ajoista. Mahtavuutta! 

Lisäksi tänään tänne tulivat yövieraiksi Senja ja Jussi ja heidän kanssa temppuiltiin (Senja seisoi päällään katon korkeimmilla kohdilla!) katolla ja se oli todella ihanaa.

Elämä on aika ihanaa aikaa.

Lensku kuvasi myös tämän <3

Onnellisuus!

Pian olen jälleen kokonaisempi kuin aikoihin. Miten asiat voivat heitellä tällä tavoin? Tuntuu kuin hukkuisin kysymyksiin ja mieleni odottaisi jatkuvasti oivallusta ja tietynlaista laajenemista, avartumista maailmalle. Kovera katse kulkee ympäriinsä esineissä asioissa. Ostaisinkohan tänäänkin jäätelöä, se olisi aika ihanaa. Toisaalta haluaisin käydä kahvilassa, mutta millä rahalla, millä seuralla? Olen nukkunut vaillinaista unta, jatkuvasti odottaen ja ihmetellen. Kaikkea jännittävää tapahtuukin.

Mietin omaa särmäkkyyttä ja omaa tunnetta omasta itsestä. Tällainen vaihe tällä kertaa. Kaipaan itseäni ja ystäviäni. Kaikki kuitenkin vaikuttaa hyvältä. Miten asiat menevätkin eteenpäin, ehkä jonkinlaista kiertokulkua toden totta. Odotus on varmaan tämän elämän vaiheen tärkeä sana. Sellaista elämäni on ollut monet monet vuodet ja nyt odotus tiivistyy ja hämmentyy, kun kohtaan pian sen vaiheen, jota olen odottanut niin malttamattomasti. En ole kärsivällinen.

Kahden tunnin päästä minuun muodostuu jotain, joka ei lähde pesemällä pois. Se on ihanaa, ihastuttavaa, upeaa! Olen riemuissani! Toivon, että kuume ei nouse tänään. Tuhkur ja minä siivoamme tänään täällä, jos siltä tuntuu. 

Ihana Lensku kuvasi mut ja Tuhkurin ihanalla parvekkeellamme, ihanissa sirkusjuhlissani! <3

Olen löytänyt jälleen kirjojen lukemisen tuoman ilon. Lisäksi olen riemuissani, kun saan istua ison ikkunani ikkunalaudalla niin, että jalat ovat ulkona. Heilutella niitä siinä. Katsella alas. Lukea kirjaa ja tuntea suurta onnellisuutta. Löysin lapun johon olin piirtänyt meidän talomme näköisen talon ja siinä alla luki "jossain on talo, jossa minäkin olen onnellinen", oi. Lisäksi yölliset seikkailut talomme katolla ovat olleet suloisia.

Kämppikseni Emma, Tuhkur, Molla

kämppikseni ja tapettini sopivat yhteen! oi!

Kaikki tarvitsevat oman goottihetkensä.

Viima kuvasi, kun matkasimme Turusta Tampereelle.

Baro!