Tuntuu, että kirjoitan tänne vain vähän. Kuvat on pääasiassa suttuisia kännykkäkuvia, koska tuntuu vaikealta julkaista yhtään mitään. On vaikeaa kirjoittaa, vaikeaa sanoa todellisia asioita. On helppoa todeta yksittäisiä lauseita sinne tänne, helppoa vain kertoa, että näin nyt tein ja kivaa oli. Mutta mitä todella on tämän kaiken takana? Mitä kaikkea on sen ulkopuolella! Mikä on tämä, joka täyttää elämäni kummallisena.
Voin tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Olen kaksisuuntainen, maanis-depressiivinen. Syön lääkkeitä, joissa on tällä hetkellä sopiva annostus, joka pitää minut tunne-elämältäni tasapainoisena. Ne eivät latista eivätkä litistä, vaan ne auttavat siinä, että pystyn olemaan se, joka todella olen. Masennuskaudet eivät mene niin alas, pystyn hillitsemään ja käsittelemään ahdistuksen. Hypomaaniset impulssit pysyvät kohtuullisina. Vaikka ostinkin Ainolle lentoliput lahjaksi hetken mielijohteesta, kaikki päätyi hyvin, eikä impulssit aiheuta taloudellisia eikä sosiaalisia ongelmia, niin kuin joskus muinoin.
 |
| from pinterest |
Lisäksi olen syönyt vitamiineja ja rautatabletteja. Joskus vuosi sitten vaihdoin kasvisruokapainotteiseen ruokavalioon, syön edelleen kalaa toki, mutta muuten. Hemoglobiini oli alhainen ja laski entisestään tän muutoksen myötä. Nyt kuitenkin kun oon syönyt rautaa, on fyysisesti olo paljon parempi. En ole ollut kertaakaan (!!!!) tänä syksynä kipeä. Viimeksi heinäkuussa oli vähän kipeä olo, mutta siinä se. Uskomatonta. Yleensä oon talvessa noin viisi kuusi kertaa kipeänä. Syyskuussa, marraskuussa, joulukuussa, tammikuussa, huhtikuussa, toukokuussa. Huh.
 |
| from pinterest |
Olen kuvannut enemmän kuin pitkiin aikoihin. Se on tuntunut hyvältä. Jännittävältä. Enää kuvaaminen ei ole kauhistuttavaa, vaikka se onkin ollut hyvin hengästyttävää ajoittain. Jännittävää, nimenomaan. Tuntuu, että olen opettelemassa jotakin aivan uutta kieltä. Se on hämmentävää. Olen valokuvannut jo pitkään, mutta dokumentaarista kuvaa ja journalistista kuvaa olen tehnyt hyvin vähän. Olen puuhastellut omia projektejani ja nekin ovat jääneet taka-alalle ihme ahdistusten ja epäluulojen takia.
Yliopistoa on kiittäminen tästä uudesta tekemisen varmuudesta. En tiedä onko se tekemisen varmuus, vaan lähinnä jokin sellainen tunne, että kuvaa vain, kuvaa kuvaa. Ei enää kauhistele, että iiks mun pitäisi kuvata. Siitä itse kuvaamisesta on tullut rutiinia ja uudesta rungosta on tullut mulle tuttu. Se helpottaa huomattavasti. Lisäksi olen hurjan riemuissani, että yliopisto-opinnot antavat jatkuvasti kaikkea uutta. Meillä on tällä hetkellä monisalamakuvauksen sekä taittotyön kurssi ja molemmat ovat hullun inspiroivia. Olen odottanut erityisesti monisalamakuvausta, koska se on jotain, mitä oon pitkään halunnut oppia ymmärtämään.
 |
| from pinterest |
Lisäksi kaikkea uutta on myös se, että mut hyväksyttiin yliopiston harjoittelujärjestelmään. Olen hirveän innoissani tästäkin, vaikka muille se varmaan on "ihan perusjuttu". Olin vähän epävarma, että riittääkö mun opintopisteet sinne ja mitä kaikkea siinä vaaditaan, mutta hyväksymiskirje tuli. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pääsen ensi kesänä kesätöihin kesäkuvaajaksi! Vielä haetaan eri paikkoihin ja sellaista, mutta ainakin jonnekin pääsen. Se tuntuu valtavan hyvältä, että vihdoin pääsee töihin. Toki se jännittää. Vaikka en ehkä vielä sitä asiaa edes ihan ymmärräkään.
Sanoja vielä edustajistovaaleista. Olin tosiaan Tampereen yliopiston vihreän vasemmiston (Vivan) listalla ehdolla Tampereen ylioppilaskunnan (Tamyn) edustajistoon. Kaisan kanssa tehtiin yhteinen ongelmaehdokkaat-vaalikampanja, heh. Saatiin yhteensä 26 ääntä, 14 ääntä muistaakseni Kaisalle ja 12 mulle. Se oli ihan huippuhyvä saavutus. Itse lähinnä olin mukana sillä mielellä, että haluan olla Vivassa mukana ja tuoda listalle mahdollisesti ääniä kaveripiiristä. Tuolla äänisaaliilla ei ihan edariin päässyt, mutta oon 9. varaedaattori! :---D Yhdeksäs, joo. Mutta oon iloinen! Hurjan hauskaa ja Vivassa on paljon kivoja tyyppejä :>
 |
| by aino |
Seuraavana viikonloppuna olen menossa kuvaamaan body suspensionia ja se jännittää mua kovasti! Odotan sitä hurjan innoissani, mutta samalla hieman epäröiden, kun tämä on ensimmäinen kuvareportaasi, joka julkaistaan! Todennäköisesti linkitän tännekin sitten sen! :b
Ehkä tässä tarpeeksi sanoja tälle kerralle. Seuraavan kerran toivon mukaan päivitän tänne niitä "oikeita" kuvia Bremenistä. Ne on kuvattu ihan kameralla, haha.
No comments:
Post a Comment