vaaleenpunasta

Aino nukkuu paljon ja mä vähän. Se nukkuu nytkin. Se on nukkunut jo monta tuntia. Se kysyi jo seitsemältä illalla saako mennä nukkumaan. Mitä tuohon voi sanoa? Pikkuotus kömpii viereen ja nukahtaa. Joko Rontti tai Tuhkur kiipeää syliin ja nukahtaa. Pikkuotukset vain nukkuvat ja nukkuvat. Minä vain valvon, valvon, valvon. Luen ja valvon. Katselen valokuvia ja valvon.

Olen kuvannut tavanomaisia asioita. Ainon leipomuksia ja meidän pinaattipurjopiirakkaa. Hauvakämppis Nemiä. Olen pohtinut tulevaa kevättä ja kesää enemmän kuin koskaan tulevaisuutta. Olen käynyt työhaastatteluissa huonosti pukeutuneena ja valmistautumattomana. En osaa sanoa oikein mitään. Ja aina paikan päällä tajuan, että mulla on aivan liian vääränlaiset vaatteet. Useimmiten tuntuu kokonaisvaltaisestikin siltä, että olen hyvin vääränlainen työelämään. Mitä jos en sovellukaan koskaan? Jos en koskaan opi pukeutumaan niin kuin työnantajat toivoisivat? Jos en tahdo? En tahdo, en tahdo? Hyh!

Ostin Wacomin piirtopöydän joululahjaksi saamillani rahoilla. Sillä on vaikeaa, mutta ihanaa piirtää. Haluaisin seuraavaksi opiskella kuvittamiseen liittyviä juttuja. Ihailen suuresti Klaus Welpiä, joka yhdistää työssään (joita on julkaistu esms Voimassa!) valokuvan ja kuvittamisen. Tai siis yksinkertaisesti se osaa molemmat ja vieläpä hallitsee eri tyylejä. Hyvin ihailtavaa.

Salaa haaveilen työstä aikakauslehdessä, kuvaamisesta nimenomaan. Toisaalta haaveilen myös kirjoittamisesta. Vaikuttamisesta. Järjestötoiminnasta. Kerroinkohan, että oon vivan tämän vuoden hallituksessa! Lisäksi tänä vuonna aloitan myös Tamyn Kulttuurijaostossa. Odotan noita juttuja ihan hirmuisen innoissani.

Vivan hallituskausi oli tarkoitus aloittaa meillä ens viikon vklp, mutta meidän vesivahinkojen korjaukset alkaa maanantaina ja me saadaan varalattia. Krebaaminen varalattialla ei taida onnistuaa, mikä pettymys! 

Mun on pitkään jo pitänyt kirjoittaa hillereistä, mutta en oo koskaan oikein saanut aikaseksi. Ne on maailman suloisimpia otuksia. Ronttikin on oppimassa laatikolle, pikkuhiljaa. Niin, piti kirjoittaa Älä osta pimeää pentua -kampanjan yhteydessä molemmista palleroista, mutta kirjoittaminen on tuntunut vaikeammalta kuin pitkään aikaan. Ne nukkuu, syö, leikkii. Välillä pysähtyy paijattaviksi. Mä en enää herää, kun ne hyppii mun päällä. :----d ♥♥