Sunday, March 30, 2014

body positivity


Olen viimeisen reilun kuukauden aikana työstänyt jo täällä todennäköisesti mainittua body positivity -projektia. Nyt projekti on tullut päätökseen, enää tiedossa kuvien muokkausta ja painovalmiiksi asettaminen! Kuvat ovat siis esillä viikon verran (Naiskulttuuripäivien ajan) Tampereen yliopiston päätalon ala-aulassa (lähellä siispä Alakuppilaa!)


Keskiviikko 9.4.

Klo 9.00-11.00 Body positivity -valokuvanäyttely ja sormimaalauspiste, Päätalo

Feministisen harrasteyhdistys Vatun toteuttama valokuvanäyttely kehoissaan viihtyvistä ihmisistä haluamallaan tavalla kuvattuina on esillä Päätalon D-osan ala-aulassa. Näyttelyn yhteydessä toimii kaikille avoin sormimaalauspiste, jossa voit pohtia omaa kehosuhdettasi maalaten, kirjoittaen, keskustellen tai omassa mielessäsi reflektoiden. Valokuvanäyttely on nähtävissä viikon 15 ajan.

Huuuu. Oon innoissani, jännityksissäni. Kolmetoista ihmistä oon kuvannut ja parilta kolmelta on tulossa oma kuva näyttelyyn. Oon viettänyt siis pari päivää tiiviisti yliopiston studiolla. Voisin kertoa tästä projektista lisää vaikka kuinka paljon, mutta ehkä enemmän tekstiä sitten kun oon saanut ajatuksia kasattua!

Tuesday, March 11, 2014

voiko tulehtunut mieli olla kirpeä, kuiva ja kova samaan aikaan?
herkkä, helpoton, hurja
palloverhon edessä ei ole minulle häkkiä
vaikka tahtoisin olla tahtomatta
vinkuu sisällä

ikivanha heijastus autiossa talossa, joka oli ehkä

Saturday, March 8, 2014

ontologia


Altruismista

Olen aina ajatellut, ettei puhdasta altruismia, eli puhdasta epäitsekkyyttä, ole olemassa. Olen pohtinut tätä monta vuotta ja yrittänyt etsiä tapauksia, joissa ihminen voisi kohdella toista ihmistä täysin altruistisesti. Kerran lukiossa eräs kaveri sanoi, että hän on vihdoinkin keksinyt täysin epäitsekkään teon. Se meni jota kuinkin niin, että jokin henkilö hankkii toiselle ihmiselle lääkkeen tai jonkin parannuskeinon johonkin, vaikka itse tarvitsisi sen yhtälailla eikä kerro tästä milloinkaan toiselle. Mutta tässäkin tulee se, että ensimmäisen henkilön saama mielihyvä on yhtälailla itsekästä, vaikka mielihyvä olisinkin pientä.

((Jos kalastaa ison kalan, joka jättää syömättä pikkukaloja, niin onko se altruistista? Baaripohdintaa viime viikonlopulta. Tässä kohtaa voi miettiä, että voiko rinnastaa eläinten tappamisen ihmisten tappamiseen. (Aaarg, utilitarismin näkökulmasta kuolemanrangaistuksetkin olisi hyvä vaihtoehto ihmisille, jotka vain tekee pahaa.) Ja kun ihminen ei kuitenkaan tapa niitä kolmea kalaa. Eläin itsessään ei voi olla moraalinen toimija, koska se ei kykene rationaaliseen ajatteluun ja toisin valitsemiseen. Ja sinänsä ihminen ei voi ottaa kunniaa toisen ei-moraalitoimijan teosta, joka vain ihmisen tekemänä olisi moraalisesti tuomittava.))

Pohdin, että voiko itsensä tappaminen toisen hyväksi olla jollain tasolla epäitsekästä. Toisaalta onko itsemurha aina itsekästä? Entä itsensä tapattaminen? Missä menee niiden kahden raja? Entä uhrautuminen! Klassinen esimerkki Harry Potterista, jonka äiti uhrautuu tämän vuoksi. Äiti kuolee, mutta Harry is the boy who lived.

Mietin kuolemista toisen puolesta ja uhrautumista, että tuottaahan se toisaalta mielihyvää kuolevalle, kun tämä saa ajatella, että teollaan mahdollisesti säilyttää toisen hengen. Mutta tämä mielihyvä kestää vain hetken ja kuoleman jälkeen ei ole mitään, ei mielihyvää eikä -pahaa. Toisaalta mietin, että voiko tämä urhautuminen ja kuoleminen aiheuttaa tälle toiselle henkilölle hirvittävän pahan olon. Voiko itsensä tappamisen tai tapattamisen nähdä urhautumisessakin itsekkäänä? Kuoleva poistuu tilanteesta ja jättää toisen aivan yksin, vaikka tämä sitten jäisikin henkiin.

Miten mielihyvän ja teon suhdetta mitataan? Voiko pienen mielihyvän jättää pois laskuista? Mitä jos toinen on vain liian kiltti ja on epäitsekäs, vaikka ei saisi mitään muuta kuin kuraa niskaansa? Onko se todellista altruismia? Mitä mieltä sinä olet?

(Mun oli vain _aivan_pakko_ saada tämä kaikki ulos nyt heti. Pahoittelen epärationaalista purkausta.)

Friday, March 7, 2014

vanhoja väääärinkäsitetysti ja -käsitellysti (vuosi 2008)







kuvaamisesta 2, henkilökohtaisesti

kuva ei liity tekstissä mainittuun kuvaukseen!
Kehtaanko tänne vähän vuodattaa? Olen yrittänyt kirjoittaa tänne enemmän ja enemmän, jotta tästä ei vain muodostuisi sellaista paikkaa, johon sörkkään yhden kuvan ja kirjoittaa en uskalla. Olen väsynyt. Tänään on takana ensimmäinen body positivity -kuvauspäivä ja oli kyllä todella antoisaa. Aluksi olin kauhuissani, että mitä tästä oikein tulee, kun en tunne oloani vieläkään kotoisaksi studiossa. Paniikki iskee, kun ei ymmärrä, miten hitossa saa kaikki valot oikein. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin meni hyvin. Kuvattavat ainakin vaikuttivat kaikki tyytyväisiltä kuviinsa. Ehkä jossain vaiheessa näytän niitä kuvia myös täällä.

Tunnen oloni epävarmaksi. Olen yrittänyt takoa päähäni ajatusta, että oon ihan hyvä. Kaikki mitä teen ei oo huonoa. Mutta jotenkin kun tätä hokee jatkuvasti itselleen, rupee jossain vaiheessa miettimään, että mitä, jos olen hyvä, niin silloinhan mun pitäisi myös olla hyvä. Voi ristiriita. (Katse-lehden kuvauksissa huomasin, miten suuri merkitys studiotilalla on kuvauksiin. + Siellä ihan kohisten opin valojen käyttöä, kun meitä oli kolme kuvajournalistia kuvaamassa ja joukossa yksi studiossa kasvanut!)

Tuntuu, että olen tämän päivän aikana oppinut paljon enemmän kuvaamisesta kuin ikuisuuksiin. Tarkoitan siis sitä kuvattavan kohtaamista, kuuntelemista ja ohjaamista. Ja kai oman ja kuvattavan jännityksen sietämistä ja luottamuksen rakentamista. Mulla oli tänään hurjan kauniita ja ihastuttavia ihmisiä kuvattavana, ja he olivat hurjan rohkeita asettuessaan kuviin niin täysillä. En osaa muodostaa tästä mitään kunnollista lausetta, mutta siis he olivat rohkeita "antautuessaan" mulle kameran eteen.

Oon ihan uupunut tästä päivästä, kun on sellainen olo, että on antanut kaikkensa, mutta myös on sisäistänyt ja oppinut niin valtavasti kaikkea, että ihan silmissä sumenee. 710 kuvaa tuli otettua. Lopuksi vielä yksi todella kohinainen (tehokeino, tehokeino) kuva Sennistä. Tämä siis otettu ensimmäisellä studiokerralla eli nää kaksi kuvaa eivät liity tähän body positivity -juttuun. (Kyseisen kuvan kohdalla valot ei välähtänyt, kuvasin todella todella suurella ISO-luvulla ja silti tykkään tästä kuvasta!)


Thursday, March 6, 2014

kuvaamisesta, henkilökohtaisesti


Löysin tämän kuvan ihka ensimmäisestä valokuvausblogistani. Muokkasin sitä vähän, nyt se on epäluonnollisen värinen sekä kohisee. Mutta hienompi kuin alkuperäinen. Olen ärsyyyntymisen kiukkuvaiheessa, sietämätöntä. Ulkoinen kovalevy ei toimi, ei toimi, ei toimi enkä tiedä minne sijotan kaikki kuvani! Ja pelkään, että kuvani katoavat tuolta tai jostain syystä en saa niitä enää ikinä ulos sieltä. Ahdistaa.

Huomenna on ensimmäinen Body positivity -kuvaus, ja mun kanssa studioon on tulossa kolme kivaa tyyppiä. Tulee varmaan pitkä päivä, mutta oon tosi innoissani. Tarkoituksena on kuvata kuvattavan ehdoilla ja se on jotain ihan uutta! Aikaisemmin olen kovasti yrittänyt kehittyä kuvattavan ohjailussa ja no niin, neuvomisessa ja ohjaamisessa nimenomaan. Mutta nyt kuvattava itse sanelee mulle ja se on tietyllä tavalla jännittävää, mutta toisaalta myös äärimmäisen helpottavaa! Kerrankin myös näin. 

Tunnen olevain varsin etuoikeutetussa tilanteessa, että pääsen rakentamaan kuvattavan kanssa kaikkea hienoa, että kuvattavan puolelta tulee niin paljon. En osaa muodostaa tätä tunnetta sanoiksi, mutta tämä on jännää. Lisäksi tietysti jännitän hieman studiolaitteita. Eilen meillä oli Katse-lehden päähenkilön kuvaukset ja kuvattiin varmaan viidellä välähdyspäällä ja päivä oli monivaiheinen ja väsyttävä. Vaikka tosin tiedossa on kyllä hienoja kuvia.

Tuesday, March 4, 2014

pikkutyttö




9-10-9-10-9-10-9-10

Kato, mulla todistus
On priimatavaraa



Saas nähdä
Mihin korkeekouluun lähden hakemaan


Oikis-lääkis-oikis-lääkis
Oikis-lääkis



Jos kuljen käsi pystyssä
Niin se on vahinko



Oon viitannut liikaa
Mun kädessä on kuolio


Kato, mulla todistus
On priimatavaraa



Ehkä lähden opiskeleen
Psykologiaa


---

Mä oon tullut äitiin

Olen perinyt sen älyn


Työnnän hakaneulan poskeen
Aiheutan siis hälyn


Mä oon isin pikku tyttö
Se on musta ylpee



Rahassa ja lahjoissa
On tosi kiva kylpee


Isi rakastaa mua enemmän kuin maailmaa
Ja paskat mulla mitään isää olekaan.

######

Käydyt kahvilat. Dada, Europa, Kahvilla, Koski, Telakka, Kaffila. Ainakin. Kolutut kirpputorit. Bonus, Radio, Tarina, Nukkekoti, Jonnan, Pelastusarmeija, Fida. Ainakin. Ostettuja kirjoja lukuisia, samoin lainattuja. Yksi uusi viininpunainen sifonkipaita. Kolme verhoista ommeltua hametta. Naamio 1,50e. Kirjarivi ylhäällä hyllyllä, mä halaan mun kirjahyllyä, koska en ole ennen tajunnut kuinka paljon siitä pidänkään. Perjantaina oli Vivaldia ja Vastavirtaa, ja sen jälkeen vain huono-oloisuutta. Elokuvia, elokuvia, elokuvia. Ihana Eva Green! Yksi uusi psykoterapiaistunto. Mua jännittää hirmuisesti tuleva kesä, se kaikki epävarmuus.