*****

Inspiroiva, Lena Dunham

sydänsydänsydän

pöllähtänyt

Pöllähdän kesken kaiken, täällä minä vielä olen. Minulla ei ole pitkään aikaan ollut sellaista oloa hei olisipa kiva päivittää blogia, voiettä. Olen tunkenut tänne vain yksittäisiä juttuja ja olen vähän pakokauhunkin vallassa välillä vältellyt valokuvaamista. Luin 17.1.2013 Helsingin Sanomista jutun valokuvaaja Nelli Palomäestä. Olen aikaisemminkin törmännyt hänen töihinsä, mutta vasta tuo haastattelu herätti tarkemman mielenkiintoni.

Pa­lo­mä­ki kär­si vuo­sia pa­has­ta pa­niik­ki­häi­riös­tä ja vi­ha­si si­tä, et­tä hän­tä tark­kail­laan. Epä­mu­ka­vuu­ten­sa hän kät­ki ko­va­ää­ni­syy­den taak­se.

"Va­lo­ku­van ot­ta­mi­nen on täl­lai­sel­la rää­vä­suul­le te­ko­syy ol­la hil­jaa, tut­kia ih­mis­tä ja an­tau­tua tark­kail­ta­vak­si. Kes­tää se, et­tä jo­ku tui­jot­taa il­man, et­tä sii­tä tu­lee näy­tel­mä tai tais­te­lu."

Pa­lo­mä­ki ker­too it­se asias­sa vi­haa­van­sa ku­vaa­mis­ta ja jän­nit­tä­vän­sä ku­vaus­ti­lan­net­ta enem­män kuin mal­lit. Hän kui­ten­kin us­koo, et­tä ku­vaus­ti­lan­teen "i­ha­na pel­ko" te­kee muo­to­ku­vis­ta mer­ki­tyk­sel­li­sem­piä.

Tuo kohta ja erityisesti tuo boldattu kohta iski hirmuisen kovaa johonkin sisällä piilevään pikkukatarinaan. Lähetin Nelli Palomäelle sähköpostia, ja sain häneltä aivan mahdottoman kivan vastausviestin! En ole siihen ehtinyt vielä vastata, mutta olen hyvin iloinen siitä. 

Oli hyvin rauhoittavaa ja helpottavaa huomata, että menestynyt valokuvaaja voi kokea epävarmuutta ja jopa vihaa, inhoa, jännitystä, pelkoa kuvaustilanteessa. Itse olen rehellisesti sanottuna vältellyt kuvaamisia. Hyvin vähän olen kuvannut. Milloinkohan viimeksi mulla oli jotain semmosia varsinaisia valokuvausprojekteja? Siis että lähdin ulos kuvaamaan tai kutsuin jonkun ihmisen luokseni kuvattavaksi. Täytyy myöntää, etten muista. Nyt kun opiskelen alaa (ja ensimmäisenä vuonna me ei edes ehditä kuvaamaan ollenkaan!) musta tuntuu, että mun pitäisi onnistua kokoajan tai olla jotenkin nyt sitten eri tavalla hyvä kuin aikaisemmin. Ennen se oli huoletonta. Vähän niin kuin piirtäminen nykyään. (Ihana ystäväni totesikin, että ehkä mun pitäisi päättää, että ryhdyn ammattipiirtäjäksi ja sitten voisin taas kuvata huolettomalla innolla!)

Olin tänään katsomassa TR1 Taidehallissa 11 valokuvaajakollektiivin (klik klik!) Suomi-näyttelyä. Siellä oli kuvajournalistit Miisa Kaartinen ja Rami Hanafi kertomassa näyttelyn kuvasarjoista. Se oli todella mielenkiintoista ja Miisan kanssa juttelu todella mukavaa! Tietyllä tapaa oli hämmentävää, että mä opiskelen nyt ekaa vuottani kuvajournalismia ja Miisa on valmistunut pari vuotta sitten. Kuvat oli mahtavia, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!

Näiden kahden inspiroivan tapahtuman jälkeen kuvaaminen ei enää tunnu yhtään niin pahalta. Odotan sitä, että opin tutuksi uuden kamerani kanssa ja pääsen jälleen tekemään asioita, joista kovasti pidän. ja hassukatarina nyt tähän, hei

Nyt pienempiä asioita. Ensiksi! Meille eli kämppikselleni Emmalle tuli tänään kaksi ensikotikissaa, Yoga ja Helwin, jos nimet nyt oikein muistan. Ne on vähän arkoja, mutta hurjan suloisia. Odotan innolla Tuhkurin ja kissojen tapaamista. Meillä oli ennen joulua kaksi ensikotikissaa Ulpu ja Uuno, ja ne leikkivät Tuhkurin kanssa. Se oli aivan mahtava tunne, kun oma pieni otus saa kavereita. Toisen kämppikseni dalmatialainen kun ei hirmuisen innoissaan ole pikkupedosta, jolla on terävät hampaat ja näykkiminen on osa leikkiä. (Ulpu ja Uuno ehtivät väistää Tuhkurin näykkäilyjä!)

Toiseksi, yliopistolla on hirmuisesti kaikkea mielenkiintoista tänä keväänä. Kolmas kämppikseni on järjestämässä yliopistolla lukupiiriä, jossa aiheena on ihminen ja luonto. Se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Lisäksi tiedossa on Althusser-lukupiiri ja ensimmäinen virallinen harjoituskurssi, ja noniin, pari muutakin kurssia kyllä. Ihan hirmu mielenkiintosia journalistiikan luentoja! Toivon vaan, että pää pysyy kasassa tämän kaiken keskellä.

Ja kolmanneksi pinnallisuuutta, heheee, hain tänään postista uuden mekon! Se teki hirmuisen iloiseksi! Mekon pitsit näkyy vähäsen alla olevissa kuvissa. Pahoittelen webbikamerakuvia, laiskuus ja kaikki sellainen kameravammailu. Näytin tosi ylipöllähtäneeltä kaikissa kuvissa, ei nyt onnistunut tämä, ja tässä ne kuvat, jotka eivät ole pahimmasta päästä.

Tänään tajusin, että tarvitsen lisää kangaskasseja. Mulla on pari kolme neljä, joista yksi ainoa on käyttökelpoinen. Tai no, sellanen, jonka kanssa voi mennä ulos. Kävin askartelukaupassa ostamassa kangaskasseja. (Kannattaa katsoa kassien koot ennen ostamista. Toinen oli aivan liian pieni ja toinen semmonen kuin kuuluikin!) Askartelukaupassa myytiin myös kangastusseja ja ihan innostuin!

Istuin kahvila Valossa piirtämässä kangaskassiini hihihhiii, olen todella innoissani siitä ja iloinen ja kaikkea muuta tosi epäselkeää. Siitä piti tulla fretti tai joku enemmän frettiä vastaava, mutta nyt se on tommonen kuin on, suloinen silti. Hauskinta kivointa söpöintä oli kun kahvilan myyjä tuli kehumaan tuota ja kysymään, jos voisin tehdä sillekin jonkinmoisen kassin! Toki. Iloisuutta! Olen ihan tolkuttoman väsynyt, mutta samalla aivan todella yliaktiivinen ja olo on häiritsevän härsyvä, sähköinen, levoton.

Kangaskassini toiselle puolelle päätyi Einsteinin sitaatti Everybody is a genius. but if you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid.

Ehkä tästä lähtee käyntiin uuden vuoden 2013 bloggailut!





PS! Väsynyt, meikitön Katarina ja  hehkutushehkutus ihanalta Eemililtä saatu lahja! sydänsydänsydänsydän
(kaikki asiat on nyt aika hyvin. oon onnellinen ja tuntuu, että asiat järjestyy tästä vielä. ja niin, silmäpusseista ei kannata huolestua.)

Janis Joplin

Frida Kahlo

Frida Kahlo oli meksikolainen kuvataiteilija (6.7.1907-13.7.1954), joka tuli tunnetuksi lähes inhorealistisista omakuvistaan. Maalauksiinsa hän otti vaikutteita Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurista, ja tämän lisäksi hänen maalauksissaan on nähtävissä vaikutteita eurooppalaisesta realismista, symbolismista ja surrealismista. Kahlon 143 maalauksesta 55 on omakuvia, jotka sisälsivät henkilökohtaista symboliikkaa.

Kahlo väitti syntymävuodekseen vuotta 1910, joka tunnetaan Meksikon vallankumouksen vuotena. Kahlo kuoli 1954 ja hänen viralliseksi kuolinsyyksi todettiin keuhkoembolia, mutta yleisesti hänen epäiltiin tehneen itsemurha.

Mielenterveysyhdistys Helmin artikkelin mukaan Kahlo elämässään monia fyysisiä onnettomuuksia, ja siinä väitetäänkin Kahlon traagisen elämän kiinnostavan yleisöä enemmän kuin hänen taiteensa. Lapsena Kahlo sairastui polioon. Vuonna 1925 hän joutui liikenneonnettomuuteen, jossa koulubussi ja  raitiovaunu törmäsivät. Kahlon selkäranka murtui ja lantio rusentui. Wikipedia tietää kertoa tällaisenkin tiedon, että teräspalkki lävisti hänen selkänsä ja tuli emättimestä ulos. Helmin artikkeli kertoo vielä, että vuonna 1953 hänen jalkansa jouduttiin amputoimaan. Kahlon kerrottiin joutuneen elämänsä aikana 32 leikkaukseen. Lisäksi hän kävi läpi useita abortteja ja keskenmenoja.

Tutustuin lähemmin Frida Kahloon ja hänen töihinsä tutustuttuani Pinjaan ja hänen taiteeseensa muistaakseni kesällä 2010. Lainasin kirjastosta Frida Kahlon päiväkirjan/muistikirjan/luonnoskirjan, joka oli todella innostava ja inspiroiva. Se oli värikäs ja täynnä ihania kuvia ja kokeiluja. En enää muista kirjan oikeaa nimeä, mikä on harmi.

Kahlo herätti monumentaalimaalari Diego Rivieran kiinnostuksen maalauksillaan. He menivät naimisiin ja erosivat ja avioituivat jälleen. Kaksi avioliittoa Rivieran kanssa olivat oikullisia ja jopa kaaoottisia. Kahlon rohkea tapa tarttua naisteemoihin teki hänestä 1900-luvun alun feministisen kulttihenkilön. Hän tuki aktiivisesti kommunismia ja oli avoimesti biseksuaali.

Kuva Viimasta

Hella Wuolijoki

Hella W. (2011) on elokuva suomenvirolaisesta näytelmäkirjailija ja poliitikko Hella Wuolijoesta, joka toimi talvisodan aikana rauhanneuvottelijana Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Hän oli äärivasemmistolainen, mikä herätti epäilystä ja pelkoa juuri itsenäistyneessä Suomessa. Jatkosodan aikana hänet tuomittiinkin vankilaan maanpetoksesta. Vankilasta päästyään hän oli Skdl:n kansanedustaja vuosina 1946-1947, ja hän toimi Yleisradion pääjohtajana vuosina 1944-1949.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Suomen itsenäistymisen ajoista 1940-luvulle. Elokuva on sujuvampi ja laadukkaampi kuin useimmat näkemäni suomalaiset elokuvat. Hella W. on taidokkaasti kuvattu sekä lavastus ja puvustus ovat todella taidokkaasti toteutettu. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän, jos Suomen historia kiinnostaa vähääkään tai mikäli haluaa nähdä millaista elämä ylipäätään oli 1900-luvun alussa. Elokuva antaa myös loistavan pintaraapaisun siihen, millainen poliittinen tilanne vasta itsenäistyneessä Suomessa oli. Ehkä yksi parhaimpia näkemiäni suomalaisia elokuvia.

Hella W. herätti minussa suuren kiinnostuksen itse Hella Wuolijokea kohtaan. Wuolijoki syntyi vuonna 1886 Virossa. Vuonna 1904 Wuolijoki muutti Helsinkiin opiskelemaan ja vuonna 1908 hän vaihtoi nimensä Ella Murrikista Hella Wuolijoeksi.  Helsingissä Wuolijoki valmistui ensimmäisenä virolaisena naisena filosofian kandidaatiksi. Opiskelut kuitenkin saivat jäädä syrjään kun piti keskittyä perheen elättämiseen liikenaisena. Liike-elämässä solmitut suhteet osottautuivat hyödyllisiksi poliittisessa toiminnassa.

Välirauhan aikana Wuolijoki kannatti suhteiden ylläpitämistä Neuvostoliittoon. Sodan syttyessä hän pysyi hallitukselle uskollisena, mutta kuitenkin piti yhteyttä venäläisiin. Sota-ajan lakien mukaan tämä oli rikos ja niinpä hänet tuomittiin maanpetoksesta. Vankilasta päästyä Wuolijoki toimi, kuten jo todettua, kansanedustajana. Tämän lisäksi hän kehitti Yleisradiosta; ohjelmistoa vietiin yhteiskunnallisen keskustelun ja kansansivistyksen suuntaan.

Lähde!  Tästä alkaa inspiroivien naisten lista. Aion koota tänne tietoa vahvoista naisista, joita ihailen. Tämä on ollut haavenani jo jonkin aikaa. Toivottavasti en saa minkään mitään femakkoleimaa tästä nyt! Tarkoituksenani on listata myös kaikkia muita inspiroivia ihmisiä eri tieteen ja taiteen aloilta Suomesta ja ulkomailta.

PS! 

Kiinnostava artikkeli!