Hillerit Ainon kuvaamina :>

Tuhkur ja Rontti olivat Ainon luona hoidossa, kun itse kävin Turussa. Palattuani takaisin Treelle sain nähtäväkseni ihastuttavan ihania kuvia noista kahdesta. Ja nyt haluankin jakaa ne kanssanne! Kaksi ensimmäistä kuvaa on jo vähän vanhempia, mutta muut viikon takaisia! Kiitos Ainolle kuvista, hihi. Ja uskokaa tai älkää, nää on kuvattu Nokian Lumialla!

Rontti + Ainon tekemä virkattu matto!

Jompi kumpi!

Vasempi kuono on Rontin ja tuo toinen Tuhkurin!

Rontti!

ja Rontti:

Takana Rontti ja edessä Tuhkur. Huomatkaa kuinka Tuhkurin naamio alkaa talvikarvan myötä muistuttaa yhä enemmän Rontin naamiota! (alkavat muistuttaa toisiaan pelottavasti) Maailman suloisinta on nähdä nuo kaksi nukkumassa yhdessä :> Tuossa ne on päätyneet Ainon pyykkikoriin. Hihi.

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

näätävauvat Tuhkur ja Rontti!

Käytiin tänään Tuhkurin ja Ainon kanssa hakemassa Helsingistä ihana suloinen Rontti (oikealla). :---)

tuhkur

vauhtituhkur ja se murto-osan katsekontakti

Tuhkur saalistaa (ihmistenruokaa!)

:-----( tylsyyksien tylsyyys, tyhjyys!

Onnellisuus!

Pian olen jälleen kokonaisempi kuin aikoihin. Miten asiat voivat heitellä tällä tavoin? Tuntuu kuin hukkuisin kysymyksiin ja mieleni odottaisi jatkuvasti oivallusta ja tietynlaista laajenemista, avartumista maailmalle. Kovera katse kulkee ympäriinsä esineissä asioissa. Ostaisinkohan tänäänkin jäätelöä, se olisi aika ihanaa. Toisaalta haluaisin käydä kahvilassa, mutta millä rahalla, millä seuralla? Olen nukkunut vaillinaista unta, jatkuvasti odottaen ja ihmetellen. Kaikkea jännittävää tapahtuukin.

Mietin omaa särmäkkyyttä ja omaa tunnetta omasta itsestä. Tällainen vaihe tällä kertaa. Kaipaan itseäni ja ystäviäni. Kaikki kuitenkin vaikuttaa hyvältä. Miten asiat menevätkin eteenpäin, ehkä jonkinlaista kiertokulkua toden totta. Odotus on varmaan tämän elämän vaiheen tärkeä sana. Sellaista elämäni on ollut monet monet vuodet ja nyt odotus tiivistyy ja hämmentyy, kun kohtaan pian sen vaiheen, jota olen odottanut niin malttamattomasti. En ole kärsivällinen.

Kahden tunnin päästä minuun muodostuu jotain, joka ei lähde pesemällä pois. Se on ihanaa, ihastuttavaa, upeaa! Olen riemuissani! Toivon, että kuume ei nouse tänään. Tuhkur ja minä siivoamme tänään täällä, jos siltä tuntuu. 

Ihana Lensku kuvasi mut ja Tuhkurin ihanalla parvekkeellamme, ihanissa sirkusjuhlissani! <3

Olen löytänyt jälleen kirjojen lukemisen tuoman ilon. Lisäksi olen riemuissani, kun saan istua ison ikkunani ikkunalaudalla niin, että jalat ovat ulkona. Heilutella niitä siinä. Katsella alas. Lukea kirjaa ja tuntea suurta onnellisuutta. Löysin lapun johon olin piirtänyt meidän talomme näköisen talon ja siinä alla luki "jossain on talo, jossa minäkin olen onnellinen", oi. Lisäksi yölliset seikkailut talomme katolla ovat olleet suloisia.

Kämppikseni Emma, Tuhkur, Molla

kämppikseni ja tapettini sopivat yhteen! oi!

tuhinaa

Maalailen maailmalle mainioita maisemia, mainoksia mukiinmenevästä mielenrauhasta. Muistelen maanittelemiani mustelmia, minne menemme, mahdammeko mahtua mukaan maailmankiertoon. Verta kierrätän ympäriinsä, olen pesty huopa, kierrätetty vesi. En tiedä, milloin alkaa sopiva aika, jolloin nauraa maailmalle. Onko se sen arvoista? Minne jalat hajoavat, kuulenko askeleita taas? Minne sinä haluaisit matkata, minne haluaisit haudata pääsi?

Suljetko ovet perässäsi? Panetko tuolit takaisin pöydän alle, paikoilleen, kauniisti? Uskotko täydellisyyteen vai tavanomaisuuteen, arkeen ja juhlaan? Soitatko kappaleita uudelleen ja uudelleen vai annatko asioiden olla? Millainen eläin olisit, jos saisit valita? Kaipaatko entistä itseäsi?

Kysymyksiä tursuilee tielleni valtavissa massoissa en vain voi sille mitään. 

Tuhkur! Tämä on ensimmäisiä kuvia, mitä Canon EOS 5D mark II:sella oon ottanut!

Frettikuningatar!

 

Sirkustupareissani leikin frettikuningatarta. Meillä molemmilla oli naamarit, hihi!

Nyt olen kuumeessa ja flunssassa ja meillä huvilassa on paljon muutoksia; kaksi muutti täältä maailmalle ja nyt etsimme tänne jälleen jotakuta kivaa tyyppiä majailemaan kanssamme.

Juhlat olivat aivan parhaat. Ensi viikolla alkaa yliopisto-opinnot alustavasti ja saan mustetta ihooni! Kaikkea jännittävää jälleen!

Onnellisuutta on olla fretinomistaja

Viima kuvaili meitä piknikillä.

ps, kirjoitin juuri kirja-arvostelun Elämäni frettinä -kirjasta!

Tuhkur pusuteltavana

Viima, Tipsu von Tuhkur ja Katarina!

Viima ja Eemil saapuivat vierailulle huvilaamme. Eräänä päivänä Viima järjesti ihanan ihanan piknikin takapihalle. Tuhkur myös ilahtui ulkoilusta ja päätyi kuvattavaksi ja pussailtavaksi.

Tuhkur oli reilun viikon Viiman luona hoidossa ja siellä ollessa Tuhkurin turkki vaihtui kauniiksi sileäksi. Tuhkur on muuttunut todella sosiaaliseksi; yrittää kiipeillä jalkoja pitkin syliin, hyppelee päin, välillä näykkii leikkii, pulputtaa paljon, nukkuu meidän vieressä! Aikaisemmin Tuhkur tuli herättämään aamulla liian pitkään sängyssä loikoilijat näykkimällä. Nykyään Tuhkur vain nuolee ja kutittaa ja jopa joskus nukkuu erittäin kauniisti vieressä! <3

Tuhkur ja ihanat ystävät tekee musta niin onnellisen. Tänään kaiken lisäksi vielä ostin uuden pyörän, jolla pääsen uuteen kouluun syksyllä! Kaiken lisäksi pääsen tutkailemaan uusia paikkoja uudella ihanalla pyörällä. Miten pienistä asioista voikaan tulla niin suunnattoman onnelliseksi! Kaikki muuttuu vielä hyväksi, mikä on erittäin ihanaa. Kaikki muuttuu paremmaksi paremmaksi. Syksylle on paljon suunnitelmia, mikä ilahduttaa minua suuresti suuresti.

Frettejä taas

 Minä pusuttelemassa karvatonta kaveriani. Tuhkur on todella huolestuttavan näkönen, kun siltä on karvat lähdössä! No, kai sitä karvaa pian alkaa takaisin kasvaa. Tällä hetkellä on menossa haasteellinen fretin koulutus. Se tekee tarpeitaan vähän väärään paikkaan ja siitä en oikein ilahdu.

Velmuilme. Tuhkurin rosvonaamarikin on haalistunut karvanlähdön myötä. Ihan hassunnäköinen! Ja tassut, ne on ihan hassut karvattomat räpylät!

Olen aloittanut uuden projektin. Aion luopua kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Ja aion tehdä sitä pikkuhiljaa. Joitakin ihan ilmeisen kamalia ja tarpeettomia tavaroita pois, vaihtorinkiin ilmaiseksi ihmisille. Ja kaikki täysin rikkinäinen ja hyödytön roskiin.

Ehkä jossain kohtaa koen jonkinlaisen vapautumisen tunteen. Olen raahannut perässäni täysin turhia asioita aivan liian kauan.

Velmuilija kiipeilee. Harjoitellaan olalla oleilua. Odotan innolla, että Tuhkur oppisi olemaan rauhallisesti paikoillaan olkapäälläni. Sitten voisin kulkea ympäriinsä Tuhkur mukanani. Vähän niin kuin joillakin kulkee papukaijat olalla.

Jos joskus tapaan papukaijan omistajan, täytyy kysyä, eikö se ole pelottavaa kulkea sellaisen kanssa ulkona, kun sehän voi lennähtää lentoon minä hetkenä hyvänsä. Tuhkur voi vain tunkeutua paidan sisään tai päättää vaihtaa paikkaa, kiivetä pään päälle tai lähteä valumaan alas, jos sikseen on.

Kyllä Tuhkurista vielä hyvä valokuvamalli tulee kun se saa turkkinsa ja tottuu kameran jännittävään ääneen.

Kartanon eläintarha

 Lainasin kämppikseni Ainon Kerttu-kissaa valokuvamalliksi. Kerttu wasn't amused. Mutta kyllä se ilme siitä kirkastui kun vähän aikaa kuvattiin!

 Yllätin Viiman ja Tuhkurin päiväunilta! Voi että, söpöliinit!

Kuvista puuttuu vakioasukki Monni-whippet. Täällä on Emmalla hoidossa kaksi pupua ja Emman vieraalla Lianalla on Puro-koira mukana! Kartanossa on vilskettä.

sanoja viimeaikaisuudesta

Pian tulee uusia tuulia. Uusi asunto, joka alkaa pikku hiljaa jo muodostua omaksi kodiksi. Uusi lemmikki, Tuhkur-nimen hän tunnistaa paremmin, joten se on nykyään hänen kutsumanimensä. Uudet kämppikset, ehkä heistäkin saisin kuvan jossain vaiheessa. Toivon mukaan tulossa pian uusi kamera. Uudet kirjat, joita luen. Uusia kirpparilöytöjä, uusia kahviloita ja kirpputoreja.

Ylioppilaslahjarahoilla ajattelin ottaa uuden tatuointisarjan oikeaan ranteeseen, uusia ideoita. Uusi muistikirja. Sain ensimmäisen stipendini lukion toisella luokalla ja nyt valmistuttua sain viimeiset stipendit, jolla korvattiin se kaikki ala-asteen tarjoama tuska. Nekin tuovat uusia tuulia. Kuvisstipendinä sain ison ison taidehistoriakirjan, joka odottaa lukemista. Lisäksi sain Skeptikko- ja Helsingin Sanomat -lehtien vuosikerrat (Skeptikko-lehti tuli aktiivisesta filosofiatoiminnasta ja vähän rahaa menestymisestä filon yosta ja HS äidinkielen osaamisesta. Tulin todella onnelliseksi, kun äidinkielen opettajani oli ajatellut minua. Lehtilahja on erinomainen, osaan todellakin arvostaa sitä. Itsellä ei olisi varaa tilata ja silti kiinnostusta kuitenkin on)

Uudet hiukset leikattiin eilen yöllä. Viima ja Pinja ovat luonani vierailulla ja kaikki lähti Pinjan hiuksien leikkuusta. Omakin tucca toiselta puolelta lyheni. Uudet valkoiset aurinkolasit tekevät onnelliseksi. Sylissä nukkuva fretti on vain suloisinta ikinä.

Toivottavasti jaksan ottaa kuvia kaikesta uudesta ja ihanasta. Kuvilla voisin unohtaa kaiken ikävän, joka on ollut kärsittävänä, jotta voisi saavuttaa onnellisuutta. Ehkä alan opiskella uusia kieliä ja jatkan joogaa. Jooga jäi vähän viime talvena ja nyt toivon todella, että löydän voimia sen jatkamiseen. Se parantaisi oloa ja olemustakin.

Uudet suloiset lasini ja kirpparimekko, joka on noussut suureksi suosikikseni. Ja toki, tottahan toki, ihana ihana parvekkeemme. Uusi asukas vanhalla parvekkeella. Suloisuutta sanoisinko. Huomatkaa kiekurat.

Onnelliset

Ilta, jolloin Tipsu Tuhkur saapui luokseni. Olen aivan varma siitä, että hän oli etsimässä minua rappukäytävässä. Tuossa hän nukkuu vieressäni. Suloinen kääryle. Tuollainen hän on edelleen! Nyt hän uskaltaa jopa nukkua sylissäni! Voi pientä

Täytin yhdeksäntoista ja kävin Kukassa. Mahtava paikka. Tuota esitystä kuunnellessani ja istuessani kavereiden keskellä (Anni, Ellen, Viima) koin olevani todella onnellinen!

Ylioppilasjuhla, muutto, Tipsu

Nyt olen ylioppinut, muuttanut ja fretin omistaja! Muutto sujui hyvin, Viima ja hänen isänsä olivat loistavia. Tipsu tepastelee ympäriinsä. Täällä Rauhaniemessä on rauhallista, vain pikkuiset tassut tepsuttavat. Ihana otus, ihana ihana. Olen väsynyt ja onnellinen.

Hellästi sanoja

Tipsu Tuhkur sylissäni ja Jouni kateellisena saamastani Tipsuhetkestä ja Tipsun huomiosta! Viima kuvaili. <3

Tipsullakin silmät kiinni! Kurrrr!

 Hirmuisen suuri ikävä Tipsua. Olen vähän ailahdellut. Pääsykokeista ei ole jäänyt kivaa fiilistä. Pelottaa filosofiakin. Pitäisi nukkua enemmän. Ostin kivat punaiset korkokengät, jotka näyttävät hassuilta. Huomenna aion taas ryhditäytyä tämän elämäni kanssa.

Sain Viimalta Maniac light -mukin, josta juon kokista :---) hihi

Frettivaroitus!

Snapshotartist kuvaili ja tulin todella onnelliseksi näistä kuvista. <3 Laitan tänne nyt ne kaikki :---)

Tuhkur on rakkautta

Tänään kohtalo tunkeutuu elämääni kovin ottein, suurin elein ja mahtipontisin siirroin. Kuulostaa raskaalta ja massiiviselta. Oikeasti olo on kevyt, lentelevä, hymyilyttävä! Tapasin pihalla Keidi-nimisen suloisen pienen tytön suloisen mäyräkoiran kanssa. Muistatte varmaan Tipsun? Tuo mäyräkoira kuuluu Tipsun perheeseen ja niinpä menin juttelemaan tuolle tytölle. Kysyin, mitä Tipsulle kuuluu. Sain kuulla, että Tipsun vironkielinen nimi on Tuhkur. Tuhinaa ja kurkurrr! Tuhtuh sanoo Tipsu ja kurrr sanoo Katarina.

Keidi näytti minulle ja Ellenille hiiren pesän metsässä ja kertoi kovasti paljon kaikkia ihania juttuja. Hänen äitinsä tuli ihmettelemään, että minne saakka he olivat ehtineet koiran kanssa. Tipsu etsii uutta kotia! Niinpä menin Tipsun kotiin ja näin Tipsun jälleen. Tuleva ihana kämppikseni Emma sanoi, että tämän täytyy olla kohtalo, ihan kuin Tipsu olisi etsinyt minua rappukäytävässä.

Huomenna Tipsu ja Keidi tulevat kylään luokseni! Tipsu olisi leikattava (sain tietää, että Tipsu on sittenkin tyttö, luulin, että se on poika!) ja hyvää hoitoa ja leikkausta vastaan saisin ottaa Tipsun huostaani. Sydän pamppailee paikoillaan ylös alas kun ajattelen tuota supersuloista otusta. En vain voi sille mitään, että kyseinen hilleri on vienyt minun sydämeni aivan kokonaan.

Se liisi luokseni rappukäytävästä kamalana itkuisena päivänä, jolloin koko olemassaoloni oli epätodellista ja harmittavaa. Se piristi ja nuoli käsiäni, nukkui vieressäni ja unohti maailman kurjuuden hetkeksi. Synkkää ajatusta, mutta sitten Tipsu vei kaiken typerän ihmismössön pois mielestä. Ehkä Tipsu löytää tiensä minun luokseni jälleen.

Tipsun etsintäkuulutus oli laitettu heidän kaapin oveen! Voin näyttää sen teille huomenna. Siinä oli Viiman piirtämä Tipsu!

23.4. Tipsu saapui rappukäytävästä. Tuossa punoittava pullanaamani kun olin haljeta onnesta Tipsun ollessa sylissäni! Katsokaa sitä pikkuista, se on niiiin pieni! Se on niin suloinen!