kesäinen katto

meidän huvilan katto on paras

hullu(n kiva) senja

viima! (ja jussin pää)

emma! (tiedän ettei alhaalta päin saa ottaa kuvia, mutta tämä on loistava! ihana taivas, oltiin korkeella!)

Onnellisuus!

Pian olen jälleen kokonaisempi kuin aikoihin. Miten asiat voivat heitellä tällä tavoin? Tuntuu kuin hukkuisin kysymyksiin ja mieleni odottaisi jatkuvasti oivallusta ja tietynlaista laajenemista, avartumista maailmalle. Kovera katse kulkee ympäriinsä esineissä asioissa. Ostaisinkohan tänäänkin jäätelöä, se olisi aika ihanaa. Toisaalta haluaisin käydä kahvilassa, mutta millä rahalla, millä seuralla? Olen nukkunut vaillinaista unta, jatkuvasti odottaen ja ihmetellen. Kaikkea jännittävää tapahtuukin.

Mietin omaa särmäkkyyttä ja omaa tunnetta omasta itsestä. Tällainen vaihe tällä kertaa. Kaipaan itseäni ja ystäviäni. Kaikki kuitenkin vaikuttaa hyvältä. Miten asiat menevätkin eteenpäin, ehkä jonkinlaista kiertokulkua toden totta. Odotus on varmaan tämän elämän vaiheen tärkeä sana. Sellaista elämäni on ollut monet monet vuodet ja nyt odotus tiivistyy ja hämmentyy, kun kohtaan pian sen vaiheen, jota olen odottanut niin malttamattomasti. En ole kärsivällinen.

Kahden tunnin päästä minuun muodostuu jotain, joka ei lähde pesemällä pois. Se on ihanaa, ihastuttavaa, upeaa! Olen riemuissani! Toivon, että kuume ei nouse tänään. Tuhkur ja minä siivoamme tänään täällä, jos siltä tuntuu. 

Ihana Lensku kuvasi mut ja Tuhkurin ihanalla parvekkeellamme, ihanissa sirkusjuhlissani! <3

Olen löytänyt jälleen kirjojen lukemisen tuoman ilon. Lisäksi olen riemuissani, kun saan istua ison ikkunani ikkunalaudalla niin, että jalat ovat ulkona. Heilutella niitä siinä. Katsella alas. Lukea kirjaa ja tuntea suurta onnellisuutta. Löysin lapun johon olin piirtänyt meidän talomme näköisen talon ja siinä alla luki "jossain on talo, jossa minäkin olen onnellinen", oi. Lisäksi yölliset seikkailut talomme katolla ovat olleet suloisia.

Tuhkur pusuteltavana

Viima, Tipsu von Tuhkur ja Katarina!

Viima ja Eemil saapuivat vierailulle huvilaamme. Eräänä päivänä Viima järjesti ihanan ihanan piknikin takapihalle. Tuhkur myös ilahtui ulkoilusta ja päätyi kuvattavaksi ja pussailtavaksi.

Tuhkur oli reilun viikon Viiman luona hoidossa ja siellä ollessa Tuhkurin turkki vaihtui kauniiksi sileäksi. Tuhkur on muuttunut todella sosiaaliseksi; yrittää kiipeillä jalkoja pitkin syliin, hyppelee päin, välillä näykkii leikkii, pulputtaa paljon, nukkuu meidän vieressä! Aikaisemmin Tuhkur tuli herättämään aamulla liian pitkään sängyssä loikoilijat näykkimällä. Nykyään Tuhkur vain nuolee ja kutittaa ja jopa joskus nukkuu erittäin kauniisti vieressä! <3

Tuhkur ja ihanat ystävät tekee musta niin onnellisen. Tänään kaiken lisäksi vielä ostin uuden pyörän, jolla pääsen uuteen kouluun syksyllä! Kaiken lisäksi pääsen tutkailemaan uusia paikkoja uudella ihanalla pyörällä. Miten pienistä asioista voikaan tulla niin suunnattoman onnelliseksi! Kaikki muuttuu vielä hyväksi, mikä on erittäin ihanaa. Kaikki muuttuu paremmaksi paremmaksi. Syksylle on paljon suunnitelmia, mikä ilahduttaa minua suuresti suuresti.

Lentokala

 

Hilpein mielin. Kuva ei ole minun ottama, jostain joskus löysin. Sain eilen avaimen keijukartanoon, pian on muutto edessä. Keijukartanoksi kutsutaan Viiman kanssa, sellainen se on. Lumottuja paikkoja lumottujen paikkojen jälkeen. Tämän hetkinen kerrostalo, jossa asun, on lumottu myös. En tiedä kerroinkohan siitä. Mun asuntooni muuttaa kaverini, ihana nähdä, miten asuntoni jaksaa tehdä onnelliseksi aina vain uusia ja uusia ihmisiä. Auringonvaloinen asuntoni, lempeä rakkaus. Jos rakkautta kuvattaisiin punaisen sijaan keltaisella, rakkaus olisi juuri asuntoni värinen.

Hankin kirjastokortin Tampereen kirjastoon. Filosofian valintakoe oli eilen ja se meni paremmin kuin tiedotusopin koe. Toivon ja uskon, että filosofiaa kohti käy tieni syksyllä. Näillä fiiliksillä ja näkymillä näin. Aloitin myös kirjablogin, koska kaiken lukiossa paahtamisen jälkeen aion lukea jälleen mitä erinäisempiä ja jännittävämpiä kirjoja.

Olen kierre, kulkukierre, puutoskierre, jonne kaikki eksyvät. Tarjoan kodin kodittomille tunteille ja täällä ne pääsevät elämänsä suurimmalle esiintymislavalle. Elävän voimakkaasti ja vahvasti nuo tunteet. Ei ainakaan voi väittää, etteivätkö nuo kodittomat tunteet saisi liikkumatilaa ja suurta nautintoa vallatessaan minun pään sisäisen hernelaatikkoni. 

Lentokoneiden keksimisestä luin eilen illalla. Siitä kuinka linnut ovat käytännöllisiä (Nelli Hietala - Lintujen käytännöllisyys) ja ne auttavat meitä olemaan eksymättä, ne toimivat oppaina kun maailma on liian kiinnostava. Lintuoppaiden määrä kasvoi ja kasvoi, ja sitten ihmiset lähtivät lentoon. Näin he pääsivät määränpäihinsä äärimmäisessä ennätysvauhdissa. Mutta ihmiset kuitenkin alkoivat painaa liikaa ja taivaalle tuli ruuhkaa. Yhä useammat ihmiset halusivat samoihin paikkoihin lentäen. Lentokone.

kirvelevä kirpeys

Tää on tainnut olla täällä aikaisemminkin. Vasemmalla Katarina 10v. Muut kuvat otettu muistaakseni kesällä-syksyllä 2009 tai 2010.

Häähää Apple. Mun HP ProBook on niin hc, että se voi olla mitä vaan, milloin vaan! Vaikka omena.

Meikitön! Kamerahyllyprojekti, punainen maali loppui kesken!

Pengoin matkalaukkujani ja löysin kaikki kadoksissa olleet koulukirjat :c + hain kevätkengät!

Hihihi, joo.

Kevät tulee, yritän ajatella sitä. Yritän ajatella kukka- ja kissajuttuja, joita ostin tulevaa kesää varten. Mutta samalla kuvassa näkyy taustalla tiskit, joita en ole taaskaan jaksanut tehdä. Pitäisi hengittää, hengittää. Kirvely ei lopu tajunnusta ellei rauhoitu. Kesä rauhoittaa. Kesästä tulee hyvä, varmasti.

Ehkä jossain vaiheessa hankin oman frettivauvan. Se oli ihana vipeltäjä, aktiivinen ja lempeä. Sopivan kokoinen ja fiksu eläin. Sen kanssa voisi puuhastella kaikkea. Ehkä otan seuraavaksi tavoitteeksi hankkia sellaisen. Se voisi olla ihanaa ihanaa ihanaa.