Friday, October 24, 2014

hki



 
 Helsinki kutsui mut luokseen. Rakastuin filosofiaan ja elämään, mitä on tämä tasapainoinen itkuton olo? Taikuri auttaa, valokuvat myös. Olen onnellinen huomatessani kauniin valon. Valtaa ja vastarintaa. Olenko minä tässä, paikalla paikattomuudessa, tilassa tilattomana? Rakkaus ja viha, voivoivoivoivoi! Valo vaikuttaa mielialaan. Tarvitsisin uusia lamppuja. Mutta olen ostanut vain kirjoja. Helsinki on hellä mulle, onneksi. Oletko koskaan kohdannut itseäsi oikeasti? Miksen anna itselleni lupaa kirjoittaa mitä vain, mitä vain?
 
Hän sanoo minua ihanaksi rollercoasteriksi. Seikkailua ja unta samaan aikaan. Näädät nukkuu mekkoni sisässä ja kauppahallin täti muistaa minut. Näädille naposteltavaa. Suurta leikkiä koko pieni elämä, juoksen ja juokset. Twin peaksissa oli fretti! Sanat, tulkaa takaisin, mä en pysty kirjoittamaan ilman teitä, kirjainten arnarkia valtaa kaikkialla kirjoitetun ja kirjoittamattoman. Miksen enää kirjoita runoja niin kuin joskus? Haluaisin aloittaa uuden blogin. Sanani punastelevat ja käärivät itse itsensä muovipussiin ja hyppäävät järveen. Mereen.
 
Me poseerataan metrossa hassut ilmeet naamalla, Merleau-Ponty ehkä tuli väliin, kipeän selän kanssa hain sen pakettiautomaatista, sen ruumiillisuus ja fenomenologia kiehtoo mua. Tämä on vakavaa, hankin Helsingin kirjastoon kirjastokortin. Joka on ru´ma. Olisivat maksaneet graafisesta suunnittelijasta vähän enemmän. Fenomenologia, feminismi ja fretit. Yksinkertaisesti. ¨Helsinki ja se helsinkiläinen tila-aika-taiteilia. Anna mun olla käsitteellinen.
 

Monday, October 13, 2014

Jotain jostain

Oon ollut tänä syksynä yhdellä yliopistoaikani mielenkiintoisimmista kursseista eli politiikan tutkimuksen ja meidän journalistiikan opintojen yhteisellä kurssilla Vastarinnan politiikat julkisessa kaupunkitilassa. Siihen liittyen kerran oltiin pitämässä lukupiiriä Koskikeskuksessa. Tuossa kuva siitä. Lukupiirin lopuksi mentiin selälleen makoilemaan tuohon. Mielenkiintoisinta ja jännintä, mitä yliopistossa melkeinpä voi tehdä.
Lisäksi meillä on nyt vihdoin Illustrator-opetusta, joka on hurjan kivaa ja hyödyllistä. En muista milloin viimeksi olisin opiskellut näin paljon kuin nyt. Toisaalta oon todella tyytyväinen, että olen vihdoin saanut kiinni opiskelusta "normaaliin" tapaan. Aikaisempina vuosina oon ottanut aika lailla vaan rauhassa. Toisaalta tää myös stressaa eri tavalla ja tuntuu, ettei ole aikaa hengittää. Joskus mietin hirmuisesti, että miksi ihmeessä en osaa tasapainottaa elämää ja opiskelua jotenkin sellaiseksi, että se olisi järkevää ja omaa jaksamista ja mielenterveyttä tukevaa?
Oon kuvannut taas enemmän kuin vähään aikaan ja sekin tuntuu hyvältä. Olen kuvannut ihan huvikseni, Kevättä ja Elisaa, ja nyt viikonloppuna aloitin uuden henkilökuvasarjan. Oon todella innoissani siitä, ja mulla on nyt siihen jo 12 kuvaa eri henkilöistä. Plaa, blogiin kirjoittaminen tuntuu turhalta. Heippa nyt.
 


Thursday, October 9, 2014