Maalailen maailmalle mainioita maisemia, mainoksia mukiinmenevästä mielenrauhasta. Muistelen maanittelemiani mustelmia, minne menemme, mahdammeko mahtua mukaan maailmankiertoon. Verta kierrätän ympäriinsä, olen pesty huopa, kierrätetty vesi. En tiedä, milloin alkaa sopiva aika, jolloin nauraa maailmalle. Onko se sen arvoista? Minne jalat hajoavat, kuulenko askeleita taas? Minne sinä haluaisit matkata, minne haluaisit haudata pääsi?
Suljetko ovet perässäsi? Panetko tuolit takaisin pöydän alle, paikoilleen, kauniisti? Uskotko täydellisyyteen vai tavanomaisuuteen, arkeen ja juhlaan? Soitatko kappaleita uudelleen ja uudelleen vai annatko asioiden olla? Millainen eläin olisit, jos saisit valita? Kaipaatko entistä itseäsi?
Kysymyksiä tursuilee tielleni valtavissa massoissa en vain voi sille mitään.
 |
| Tuhkur! Tämä on ensimmäisiä kuvia, mitä Canon EOS 5D mark II:sella oon ottanut! |
No comments:
Post a Comment