Minä pusuttelemassa karvatonta kaveriani. Tuhkur on todella huolestuttavan näkönen, kun siltä on karvat lähdössä! No, kai sitä karvaa pian alkaa takaisin kasvaa. Tällä hetkellä on menossa haasteellinen fretin koulutus. Se tekee tarpeitaan vähän väärään paikkaan ja siitä en oikein ilahdu.
Velmuilme. Tuhkurin rosvonaamarikin on haalistunut karvanlähdön myötä. Ihan hassunnäköinen! Ja tassut, ne on ihan hassut karvattomat räpylät!
Olen aloittanut uuden projektin. Aion luopua kaikesta ylimääräisestä tavarasta. Ja aion tehdä sitä pikkuhiljaa. Joitakin ihan ilmeisen kamalia ja tarpeettomia tavaroita pois, vaihtorinkiin ilmaiseksi ihmisille. Ja kaikki täysin rikkinäinen ja hyödytön roskiin.
Ehkä jossain kohtaa koen jonkinlaisen vapautumisen tunteen. Olen raahannut perässäni täysin turhia asioita aivan liian kauan.
Velmuilija kiipeilee. Harjoitellaan olalla oleilua. Odotan innolla, että Tuhkur oppisi olemaan rauhallisesti paikoillaan olkapäälläni. Sitten voisin kulkea ympäriinsä Tuhkur mukanani. Vähän niin kuin joillakin kulkee papukaijat olalla.
Jos joskus tapaan papukaijan omistajan, täytyy kysyä, eikö se ole pelottavaa kulkea sellaisen kanssa ulkona, kun sehän voi lennähtää lentoon minä hetkenä hyvänsä. Tuhkur voi vain tunkeutua paidan sisään tai päättää vaihtaa paikkaa, kiivetä pään päälle tai lähteä valumaan alas, jos sikseen on.
Kyllä Tuhkurista vielä hyvä valokuvamalli tulee kun se saa turkkinsa ja tottuu kameran jännittävään ääneen.
No comments:
Post a Comment