hki

 

 Helsinki kutsui mut luokseen. Rakastuin filosofiaan ja elämään, mitä on tämä tasapainoinen itkuton olo? Taikuri auttaa, valokuvat myös. Olen onnellinen huomatessani kauniin valon. Valtaa ja vastarintaa. Olenko minä tässä, paikalla paikattomuudessa, tilassa tilattomana? Rakkaus ja viha, voivoivoivoivoi! Valo vaikuttaa mielialaan. Tarvitsisin uusia lamppuja. Mutta olen ostanut vain kirjoja. Helsinki on hellä mulle, onneksi. Oletko koskaan kohdannut itseäsi oikeasti? Miksen anna itselleni lupaa kirjoittaa mitä vain, mitä vain?

 

Hän sanoo minua ihanaksi rollercoasteriksi. Seikkailua ja unta samaan aikaan. Näädät nukkuu mekkoni sisässä ja kauppahallin täti muistaa minut. Näädille naposteltavaa. Suurta leikkiä koko pieni elämä, juoksen ja juokset. Twin peaksissa oli fretti! Sanat, tulkaa takaisin, mä en pysty kirjoittamaan ilman teitä, kirjainten arnarkia valtaa kaikkialla kirjoitetun ja kirjoittamattoman. Miksen enää kirjoita runoja niin kuin joskus? Haluaisin aloittaa uuden blogin. Sanani punastelevat ja käärivät itse itsensä muovipussiin ja hyppäävät järveen. Mereen.

 

Me poseerataan metrossa hassut ilmeet naamalla, Merleau-Ponty ehkä tuli väliin, kipeän selän kanssa hain sen pakettiautomaatista, sen ruumiillisuus ja fenomenologia kiehtoo mua. Tämä on vakavaa, hankin Helsingin kirjastoon kirjastokortin. Joka on ru´ma. Olisivat maksaneet graafisesta suunnittelijasta vähän enemmän. Fenomenologia, feminismi ja fretit. Yksinkertaisesti. ¨Helsinki ja se helsinkiläinen tila-aika-taiteilia. Anna mun olla käsitteellinen.