Wednesday, April 11, 2012

älkää sanoko pahaa, ajatuksia omalla kielellä, tyhmää

Heijastuksia autiotalon ikkunasta. 8.4.2012 edmond


Tänään en jaksa ajatella enää englantia. Olen hukassa, sumussa, utuisuuksien takana, jossain kovin kaukana, syvyyksissä. Yritän heiluttaa käsiäni, edes takaisin, edes takaisin, yritin tiskata vasemmalla kädellä, mutta se oli liian hidasta. Tein pastaa, inhoamaani pastaa, söin melkein kaiken. Yritän totuttautua. Yritän selviytyä. Tuntuu, että ihmiset ovat niin kovin kaukana, vaikka yritän ottaa heihin kontaktia. He ovat jossain kovin kovin kaukana, minä katoan jonnekin sumuun, putoan, vetäydyn, hitaasti, holtittomasti, voimakkaasti. Se painon tunne on melkein lumoava. Samalla kaikki tuntuu niin tyhjältä, savuiselta violetilta, se on ihan mukava. Tyhjyys ei.

Pelottaa epävarmuus. Harmittaa haavoittuvaisuus. Sellaisia asioita en tahtoisi myöntää. Olen voimaton ja väsynyt, en tahtoisi myöntää sitäkään. Ihmettelen miksi ihmiset tuntuvat niin kaukaisilta, silti silti silti tuntuu että sekin johtuu vain minusta, en osaa tulla toimeen, en osaa ottaa yhteyttä, epäröityttää sekin.

Olen todella tyytyväinen tuohon heijastuskuvaan. Se on aika ihana. Se kuvaa mieltä hyvin. Tykkään siitä kovasti. Ehkä kaikki epävarmuus on vain aivan turhaa? Ehkä kaikki menee kuitenkin hyvin, ehkä kaikki järjestyy. Ehkä rakastun kameraan vielä uudelleen ja katoan syvyyksiin sillä tavalla, että kykenen hallitsemaan sitä kaikkea. Ehkä joskus vielä opin olemaan tyytyväinen ja ehkä joskus vielä opin nauttimaan kuvaamisesta niin kuin silloin joskus.

Tavanomainen kukkakuva, sellaisia kuvasin joskus jo vuonna 2008. Tämä viime sunnuntailta. Tykkään siitäkin. Älkää sanoko pahaa.

No comments: